Nevatassu

http://warmsnow0.deviantart.com/gallery/#/d4w5aad

Nimi: Nevatassu

Ikä: 11 kk

Sukupuoli: Naaras

Paikka hierarkiassa: Oppilas

Klaani: Tuliklaani

Mestari(t): Liekkitähti, edeltävänä Nokiturkki

Ulkonäkö:
Tämä nuori kissa on ulkomuodoltaan sellainen jonka muistaa. Nevatassu omistaa kauniin punertavan ruskean turkin tiikerin juovien kera, jotka ovat tumman ruskeat ja tulevat paksummiksi häntään päin mentäessä. Jalat ja vatsa, kuten myös puolet kasvoista aina silmien alapuolelta on valkeaa. Kissan hännänpää ja korvat ovat hyvin tumman ruskeat, miltei mustat. Itse kissan turkki on pitempi ja paksumpi, kuin yleensä muilla kissoilla ja juuri karheus tekee sen, ettei kissaa ole luotu paijattavaksi. Silmät ovat hennon vihreät, joista tulee mieleen kevään ensimmäiset lehdet. Niistä myös välittyy arka ja herkkä sielu.
Ruumiin rakenne on hieman tavallista rotevampi, ja suurempi joka tekee nuoresta naaraasta kestävän pitkänmatkan juoksijan ja puihin kiipeilijän, erinomaisen tasapainon ansiosta. Kun taas saaliin väijyminen ja uinti eivät tunnu oikein luonnistuvan, sillä tassut ovat aika pienet. Suuremmasta koostansa huolimatta, jos kissaa osaa katsoa oikeasta kulmasta, niin siitä voi nähdä että kaunis nuori naaras hän on.

Luonne:
Nevatassu on ollut pennusta lähtien hyvin arka ja ujo. Tämä on hankaloittanut hänen elämää kaverisuhteita muodostaessa, mutta uusiin ystäviin tutustuttuaan hän on oppinut olemaan hieman rohkeampi. Rotevasta kissasta -jolla on luonnostaan karhea, tiikerijuovainen turkki- ei uskoisi olevan niin ujo ja pelokas, mutta jo hänen emonsa tiesi että Nevatassun todellinen luonto löytyy katsomalla hänen silmiin, jotka ovat niin hauraan väriset.
Pelokas kissa haluaa silti suojella lähimpiään keinolla millä hyvänsä ja perinteiden kunnioittaminen on hänelle kaikki kaikessa. Taisteluissa hän on aika pelkuri, sillä hän ei vain voi katsoa miten kissat rohkenevat repimään toisen nahan auki ja tuntea miten tassut tulevat märiksi lämpimän tahmeasta nesteestä, verestä.
Koulutuksensa aikana Nevatassu alkaa oppia että hänellä on hyvät mahdollisuudet taistella voittajana, oman kehonsa ansiosta, mutta rohkeus on aina ollut vieras sana hänelle.
Tunteellinen ja herkkä naaras ei ole kovin vitsikäs, mutta saattaa aina välillä yllättää ystäviään mitä ihmeellisimmillä tempaisuilla. Nevatassu vaatii itseltään paljon ja saattaa ajatella että kaikki ongelmat johtuvat hänestä, joten hän pyrkii tavoillansa täydellisyyteen. Nuori naaras on myös hyvin älykäs ja pitää pulmien ratkomisesta, tosin vaikeamman haasteen tullen hän antaa periksi, sillä on luontaisesti aika alistuva. Ei aina osaa ilmaista mielipidettään kunnolla ja kuuluvasti, vaan myötäilee kaikkia parhaansa mukaan. Tällaisen rauhallisen kissan vihan voi tulkita suruksi, sillä kissa ei halua loukata ketään huutamalla päin naamaa tunteitaan, vaan miettii niitä itsekseen.

Menneisyys:
Nevatassun emo Pihlajaselkä sai pentueen erään luopion kanssa, jonka nimi oli Loska. Pihlajaselkä ihastui kolliin korviaan myöten, ei pelkästään hurmaavan ulkonäön (harmaanvalkoinen turkki ja vihreät silmät) vaan ihanan mielen takia. Loska kertoi olleensa kotikisu, mutta hän alkoi kaipaaman metsän elämää, ja päätti jättää pehmeän elämän. Nopeasti nuori kolli sai tietää miten alueet on jaettu klaanien kesken. Hän ei kuitenkaan halunnut mihinkään klaaniin, johtajan käskytettäväksi, vaan kaipasi vapautta. Hän kulki irtolaisena klaanien halki, oleskellen paljon siinä paikassa missä haistoi monien eri kissojen tuoksujen sekoittuvan ja tietenkin siellä missä hänen ominaistuoksunsa ei erottuisi kovin selvästi. Aikaa tappaakseen hän tutki ja pohti asioita, yrittäen saada selkoa maailman tapahtumista.
Pihlajaselän tavattuaan, Loska oppi enemmän klaani elämästä ja siihen mihin nämä kissat uskoivat. Kaikki olivat lähtöisin tähdissä olevilta kissoilta, jotka muodostivat tähtiklaanin. Aivan heti nuori kulkuri ei meinannut uskoa mokomaa kissaa, mutta kauniin naaran vakuuttaessa asioiden olevan näin, Loska alkoi pikkuhiljaa miettiä asioita toisesta näkökulmasta. Luontaisesti Loska oli tieteilijäluonne eikä uskonut kaikkea mitä kuuli, ja luulen että hän sanoi Pihlajaselälle uskovansa tähtiklaaniin vain tämän mieliksi.
Loska ihastui naaraaseen. Hän ihmetteli miten naaraan selkään muodostunut kuvio näytti niin paljon pihlajilta, josta naaras oli saanut nimensä.
Pihlajaselkää kuitenkin hieman arvelutti tavata uutta ihastusta, sillä hänen entinen rakastettunsa, Pyrysilmä oli vasta menehtynyt ikävästi ukkospolulle. Hän ei kuitenkaan voinut vastustaa rakastumista nuoreen kulkijaan.
Kun tunteet olivat kerran molemmin puoleiset, kissat tapailivat yhä useammin ja tietysti salaa.

Kun sitten Pihlajaselkä tajusi odottavansa pentuja, hän halusi tietenkin kertoa siitä Loskalle. Nuori kulkuri ei kuitenkaan ollut kovin onnellinen saadessaan tietää että oli tulossa isäksi.
Se oli viimeinen kerta kun naaras näki harmaata kulkuria. Edes hän ei tiedä minne hän meni tai miksi. Onko hän vielä elossa? Siitä voi heittää vain arvauksia.
Murehdittuaan aikansa Loskan epäuskollisuutta ja isyytensä laimin lyömistä, häntä alkoi pelottaa miten klaani suhtautuisi luopion poikasiin. Pahimmassa tapauksessa klaani haluaisi, että poikaset ajettaisiin maanpakoon.
Viisautensa ansiosta naaras kertoi että odotti poikasia, jotka kuuluivat hänelle ja Pyrysilmälle.
Klaani nieli syötin, mutta kaikista Pihlajaselkä ei ollut varma. Ties vaikka joku oli seurannut häntä ja nähnyt tämän Loskan kanssa.

Nevatassu syntyi emonsa esikoiseksi. Nevatassun sisariksi syntyi Loskapentu, Sadepentu ja Kultapentu. Vain itse Loskapentu ja Nevapentu selviytyivät oppilaiksi asti. Viheryskä oli heille liikaa.
Heidän emonsa suri paljon pentujensa menetystä, mutta ei antanut surun hallita elämäänsä. Loskapennulle hän antoi nimen isänsä mukaan, sillä nuori kolli oli kuin kopio isästään. Puolestaan Nevatassulle hän antoi nimensä ”Neva”, koska hän tapasi Loskan ensimmäisen kerran Nevasuolla.


Nevatassun pentuaika ei ollut helppo, mutta ei se mahdottoman vaikeakaan ollut. Kaverisuhteiden ja riitojen selvittely oli etupäässä vaikeinta.
Kunnes eräänä päivänä sattui jotain sellaista, joka jätti pysyvät jäljet häneen. Nevatassu ei tarkkaan voi muistaa oliko silloin sota, vai joku klaanien välinen riita, mutta hän muistaa miten hän heräsi kissojen huutoihin ja tuskan valitukseen. Hän säikähti kun ei tuntenut emonsa lämpöä vierellään ja kurkisti pesänsä ulkopuolelle. Hän muistaa kirkkaana loimuavat liekit ja miten kissoja retkotti pitkin poikin pihaa. Hän kuuli murinat, huudot ja rääkäisyt paljon selvemmin ja ne olivat tehdä hänet jo kuuroksi.
Katseensa käännettyään kaikista kissojen ruumiista, hän näki äitinsä taistelemassa paljon suurempaa kissaa vastaan. Hän säikähti, ja hetken mielijohteesta otti muutaman askeleen eteenpäin ja huusi äitiään täyttä kurkkua. Hän pelkäsi että äiti ei pärjäisi. Äiti ei kuitenkaan kuullut etäisyyden ja melun takia.
Silloin tapahtui pelastus, jota tämä nuori kissa ei osannut silloin vielä todella arvostaa. Hän muistaa miten suuri soturi oli loikannut hänen takaa aivan hänen tietämättään. Hän muistaa miten hänen varjonsa oli lohduttavasti peittänyt hänet kirkkailta liekeiltä ja vasta maahan tömpsähdyttyään Nevatassu -tai tuolloin Nevapentu-huomasi miten soturi ehti nipin napin pelastamaan pienen pennun varmalta kuolemalta.
Vastapuolen soturi oli juuri vähällä tappaa tämän pienen pennun, mutta pelastava soturi oli ehtinyt juuri ja juuri väliin. Tämä pelastus maksoi kuitenkin vastustajan hengen. Nevatassu voi vieläkin muistaa miten kissan silmät alkoivat pikkuhiljaa lasiintua ja miten kaulassa olleessa viillossa oli alkanut valumaan järkyttävällä vauhdilla verta.
Hän voi muistaa miten kissa rötkähti maahan tuskissaan ja vapisten kuoleman pelosta. Kunnes kissa henkäisi viimeisen kerran.
Pelastava soturi tajusi millaisen järkytyksen oli pennulle aiheuttanut, hän kaappasi tämän nopeasti hampaisiinsa ja vei takaisin pesäänsä. Nevatassua pelotti kokoajan äitinsä kohtalo ja hämmentävästi se, että pystyikö hän luottamaan, että tämä soturi ei upottaisi hampaitansa hänen nahkansa alle.
Myöhemmin kävi onneksi ilmi että hänen äitinsä oli selvinnyt hengissä, vaikkakin vammoilla. Häneltä oli puhjennut silmä, mutta onneksi mitään pahempaa ei käynyt.
Nämä traumat ovat jääneet tämän kissan mieliin pysyviksi, ja aiheuttaneet pelon verta ja tappamista kohtaan. Se on myös saanut nuoren naaraan pohtimaan, että onko tappaminen missään tilanteessa oikein ja häntä myös kiinnostaa miksi kissat kantavat tuota punaista nestettä joka saa hänen karvansa nousemaan pystyyn.
Nevatassu ja Loskatassu nimitettiin yhtä aikaa soturioppilaiksi. Muutenkin sisarukset tulivat hyvin toimeen keskenään. Jo pienenä Loskatassu osoittautui erinomaiseksi taistelijaksi, ja viisaaksi strategia ”pelaajaksi” eli osasi pelata korttinsa oikein tilanteessa kuin tilanteessa. Tosin traumaattiset kokemukset eivät tehneet taistelemista yhtään helpommaksi Nevatassulle.
Ajattelin että Nevatassu on jotain kaukaista sukua kirjoista tutulle soturille Tiikerikynnelle, vaikkakin hän ei ole perinyt esi-isältään muuta kuin ulkonäöstä muutamia seikkoja. Luonteenpiirteistä voi sanoa, että tältä julmalta soturilta, kissa on perinyt ainoastaan valehtelun "jalon" taidon, jota hän osaa käyttää pelottavan hyvin hyödykseen. Hän ajattelee että sen avulla voidaan välttyä monilta suuremmilta ongelmilta. Täydellisyyttä tavoitellessaan hän kuitenkin joskus epäilee että onko valehtelu soturilain mukaista, tai puhdasta. Likaako se kunniaa?
Äidiltään Nevatassu peri huolehtivaisuuden ja hänen kautta sitä ”Tiikerikynnen ulkonäköä”. Taas luopio isältään hän peri silmien värin, tieteilijäluonteen ja viisauden, vaikkakin viisaus oli molemmilla tahoilla vahva.
Pihlajaselkä ei ole kertonut Loskasta kenellekään, mutta hän vannoi että kertoisi, kuka pentujen todellinen isä on.

Muuta:
Aika ahmatti ruoan suhteen, ja tälle kissalle kelpaa melkein mikä vaan, kunhan ei mennä liiallisuuksiin. Epäonnistuneet metsästysreissut päätyvät yleensä vaeltamaan paikasta toiseen pohtien maailman ihmeitä, kuten miksi linnut osaavat lentää ja miksi kaksijalat eivät näe illan hämärässä kissoja vaikka he voisivat haistaa heidät.