Pikku // Pikkutassu R.I.P

Nimi: Pikku // Klaaninimi Pikkutassu

Ikä: 3 vuotta // 38 kuuta

Skp: naaras

Ulkonäkö:
Pikku on ensikatsomalta täysmusta ja hyvin pienikokoinen kissa. Helposti huomattavia asioita, joihin katse eksyy nopeasti, ovat muunmuuassa oikean korvan puuttuminen ja vasemman silmän sokeus. Silmä oli syntymästä saakka sokea.
Kun katsoo tarkemmin, huomaa että etenkin niskassa, vatsassa ja selässä on valkoisia kohtia. Näitä pieniä valkoisia täpliä löytyy myös jaloista.
Naaraalla on lihaksikas keho ja suuret käpälät. Kynnet ovat pitkät ja terävät, hän teroittaa niitä ahkerasti.
Hampaat ovat pitkät ja terävät, eivät valkoiset vaan keltaiset. Kissan silmät ovat kirkkaanvihreät, ne näyttävät liekehtivän. Vasen kuitenkin on vaaleampi, eikä Pikku näe sillä silmällä yhtään mitään.
Hänellä on lyhyt ja pehmeä turkki, joka lyhyytensä takia ei takkuunnu itsestään. Takiaiset saavat turkin suurenmoiseen umpisolmuun, hännän alkupään pitkät karvat ainakin. Ne ovat aina takussa. Loppupää hännästä on samaa lyhyttä ja jokseenkin pehmeää karvaa kuin muuallakin.

Kissalla on taistelujälkiä paljon enemmän kuin pelkkä puuttuva korva. Hänen kyljissään on useat arvet, niitä on suurempia ja pienempiä, mutta niitä on hankala olla huomaamatta.

Luonne:
Pikku on hiljainen ja rakastaa kiusantekoa, ja hän ei hyväksy asioita kovinkaan nopeasti, jos ollenkaan.

Kissa esittää vähän kaikkea, joskus avutonta kulkukissaa joka heitettiin ulos kaksijalkalasta ja joka tahtoi apua klaaneilta, välillä kulkukissaa joka ei piittaa klaaneista sekä useimmiten uteliasta soturia milloin mistäkin klaanista. Hän näyttelee näitä rooleja vain kun on tylsistynyt. Yleensä hän näyttelee vain klaanikissoja sekä tätä avutonta kulkukissaa, mutta keskimmäinen on kovassa käytössä kun hän puhuu muiden luopioiden tai vaikka kotikisujen kanssa. Niitähän on kiva kiusata tai sitten miellyttää, Pikun mielestä ainakin.
Pikku menee lähinnä vaistonsa ja puhtaan maalaisjärjen avulla. Monimutkaiset asiat ovat hänen aivoilleen yksinkertaisesti liikaa. Häntä voisi kuvailla jopa tyhmäksi.

Kissa ei koskaan olllut jättänyt emolleen epäselväksi, että saisi itsekin pentuja ollessaan iso. Hän tahtoo toteuttaa tämän "lupauksensa" kuolleelle äidilleen, eikä hän osaa sanoa miksi tahtoo tehdä niin. Mutta tätä lupausta hän ei tule unohtamaan - se lymyää aina siellä aivojen perukassa.
Pikku on pitkävihainen ja hänet on helppo suututtaa. Hän ei kuitenkaan pidä yksittäisiä klaanikissoja persoonoina, vaan klaania palvelevina robotteina joita saa kiusata niin paljon kuin huvittaa. Siksi hän suuttuukin vain suuremmille kokonaisuuksille. Esimerkiksi klaaneille, erinäisille ryhmille, ynnä muille.

Pikku vihaa soturilakia, mutta uskoo Tähtiklaaniin, tosin heikosti. Emo ja veli ovat ainoita joiden takia hän uskoo kyseiseen kuolleiden kissojen klaaniin.

Menneisyys:
Pikku syntyi Tuliklaanissa. Hänen emonsa, Toivetaivas oli Tuliklaanin mainio ja mahtava soturi, isä puolestaan tummanharmaa, hyljeksitty ja yksinäinen soturi Valoklaanista. Pentuja ei oltu suunniteltu, niin vain kävi.
Pennut syntyivät hyvin myrskyisenä iltana pentutarhassa. Pentujen isää ei tiedetty, oletettiin kuitenkin pentujen olevan Toivetaivaan kumppanin pentuja. Tämän huhun Toivetaivas vahvistikin päästyään pentutarhasta ulos. Koskaan ei paljastunut sen hyljeksityn soturin isyys. Pentuja oli kolme, kaksi urosta ja yksi naaras. Pikkupentu. Veljet olivat yleensä aina yhdessä, mikä sopi hyvin yksinäiselle sudelle, Pikkupennulle. Kun Jättipentu ja Harmipentu ärsyttivät klaaninvanhempia, Pikkupentu pysyi uskollisesti emonsa vieressä.

Koitti aika oppilasaikojen. Pikkutassu ja kumppanit olivat koulutuksen loppusuoralla, rajakahakan sanoessa sanansa ja jättäessä jälkensä niin Pikkutassun kehoon kuin mieleen ja elämäänkin.
Kyseinen kahakka, tai oikeammin reviirinvaltausyritys,  oli erikoisen kova. Pikkutassu ja Jättitassu pääsivät Toivetaivaan mukaan kahakkaan, Harmitassu jäi leiriin odottamaan jännittyneenä.
Se tapahtui nopeasti. Pian taistelun alun jälkeen lojui maassa runsaasti verta erittävä Jättitassu joka lopulta menetti henkensä verenhukkaan. Toivetaivas löysi tiensä kuolleen pentunsa luo. Itkuisana tämä jatkoi taisteluaan, päätyen kuitenkin pentunsa viereen elottomana.
Pikkutassu taisteli kovasti ja sai ohimennen kehuja Tuliklaanilaisilta. Mutta nähtyään emonsa ja toisen veljensä...

Pikkutassu ei kääntynyt siitä taisteluntapaisesta enää leiriin asti.
Leiriin, jossa hänet olisi kruunattu ehdottomasti mahtavaksi ja suureksi pieneksi soturiksi ja kahlittu partioiden ja muiden juttujen johtajaksi.
Leiriin, jossa hän valvoisi yön emonsa ja veljensä ruumiin luona Harmitassun kanssa. Siihen leiriin hän ei halunnut. Hän ei halunnut parantajan höösivän haavoja/nykyisiä arpia selässään. Hän tahtoi Jättitassun ja Toivetaivaan takaisin...

Pikkutassu karkasi taistelun jälkeen katkerana klaaneille ja erityisesti soturilaille. Hän meni pois klaanien reviiriltä, kulki kulkurin kujille asumaan ja tappelemaan kujakissojen ja kulkukoirien kanssa. Kissa menetti toisen korvansa kulkukoiralle. Muutama kissa kuoli hänen tassuihinsa, osasta tuli yhteistyökumppaneita hänelle. Kuitenkin, kaikkia kissoja jotka hän siellä tapasi, yhdistää se, että ne ovat kuolleita. Muutama kuoli keskinäisissä tappeluissaan, osa koirien hampaisiin ja jotkut Pikun hampaisiin. Elämä oli raakaa, mutta kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Ellei sattunut tulemaan muualta, kuten kaksijalkalasta.
Pikku tahtoi kostaa klaaneille. Siksipä hän menikin ensin piiloon, jotta kukaan ei muistaisi häntä. Ja katkera hän oli erityisesti Tuliklaanille. Muillle klaaneille hän tahtoi kostaa, koska nämä tottelivat soturilakia, jota hän niin kovasti vihasi. Sehän koitui lopulta hänen emonsa kuolemaksi. Myöskään, se soturi joka ei soturilaista piitannut ja tappoi hänen perheensä, ei totellut tuota tyhmää lakia,  ja tämä ymmärtämättömyys koitui Toivetaivaan ja Jättitassun kohtaloksi.
Pikun ajatusten mukaan olisi pitänyt tehdä parempi laki, niin että kaikki tottelisivat sitä. Ja lisätä lakiin myös kohta, joka myöntää luvan taistelusta perääntymiseen, jos se pelastaa oman hengen.
Kissa lähti kulkemaan taas klaanien reviirille, tietenkin muiden vaivaksi ja kiusaksi...

Muuta:

- Vähäpuheinen, leikkii mykkää satunnaisesti

- Yksin ollessaan saa hysteerisiä itkukohtauksia

- Ei voimakas, mutta ketterä ja nopea

Kuoli törmättyään hirviöön.