Skurk (kirahvikuono)

Nimi: Konna/Skurk

Soturinimi: Kirahvikuono

Sukupuoli: Menneisyydesta ja muustakin saa nyt sellaisen vaikutuksen että naaras varmaan

ikä: 10 Vuotta

Klaani: Joskus taisi olla Tuliklaanissa

Nykyinen asema: Luopio(?)


Ulkoinen puoli:

Skurk, tuo konnanen, on Kymmenvuotias Vanha mummeli joka kärsii vakavasta Anoreksiasta. Ei siinä mitään pahaa ole, mutta Skurk syö periaatteessa vain matoja ja kuoriaisia, koska ei halua olla lihava(?) Lihavaksi on kylläkin aika vaikeaa tässä tilassa enää tulla, mutta kuka tietää? Jospa jonain päivänä mummomme herää todellisuuteen ja popsiikin kokonaisen ketun! Mutta tällä hetkellä ruokalistalla on vain kuoriaisia, ja kastematoja. Joskus harvoin Skurk uskaltautuu pistämään poskeensa sisiliskon, mutta sen tehtyään hänestä tuntuu valtavan lihavalta ja hän pitää päivän paaston.

Mutta palataksemme siihen ulkonäköön. Rouvalla on taipumusta siihen että turkki on pidettävä sotkuisena, että se peittäisi hänen niin sanotun "lihavuutensa". Oikeastihan Skurk on ihan älyttömän laiha ja ruipelo että ei sillä oikeastaan olisi edes väliä onko turkki sotkussa vai ei. Mutta yleensä jos turkista tulee liian puhdas, Rouva asettuu selälteen mukavasti mutalammikkoon tai vastaavaan, kierii siinä aikansa ja poistuu paikalta. Sen vuoksi on turkki aivan takussa (vaikka alkuperäisesti se olikin kihara) ja usein miten siellä asustaa kaikenlaisia öttimönkiäisiä.

Mutta jos emme ottaisi huomioon tätä mitä äsken sanoin, ja katsoisimme lian, takkujen ja mudan alle, niin näkisimme Skurkin oikean turkin, ja kaikki värit myös. Aika jännää eikö? No kuitenkin, Skurkin mutaisen pintakuoren alla on Punaruskea naaras. Hänellä on Valkoisia kirahvi-kuvioita  turkissaan, jotka puhtaassa turkissa näkyisivät aika pitkälle. Viikset ovat aina ihan rypyssä ja solmussa ja ties missä. Silmien väriksi voisi sanoa keltainen mutta kyllä se on varmaan hieman oranssin puolella.


Sisäinen puoli:

Kyllä. Siirtykäämme siis tähän osioon, siihen, mitä piilee Skurkin, tuon ruipelon katin kuoren alla. Matoja? Kenties jopa etanoita? Ehei. Herkkääkin herkempi kissa rouva. Jos joku huomauttaa hänelle jotakin hänen ulkonäöstään, häneen iskee valtaisa masennus. Tai, no, jos joku yleensäkkään huomauttaa hänelle mitään sellaista että "Viiksesi on vinossa" tai "Miksi turkistasi törröttää risu? ota se pois" tai muuta sellaista, hän saa hirveän halun vain häippästä ja piiloutua ettei kukaan näkisi miten ruma hän on, tai, no, ainakin hän ajattelee olevansa ruma

Ruokavaliosta vielä sen verran että Skurk syö yleensä vain luonnon omia antimia. Outo ruokavalio ei myöskään johdu pelkästään siitä että Skurk kuvittelee olevansa lihava vaikka onkin melkein elävä luuranko. Hän nimittäin outona ominaisuutena kissalle, säälii metsän kaikkia eläviä. Hän on jopa opetellut vähän lintua, ja oravaa ja ties mitä kieliä, niin että voisi sitten aikansa kuluksi rupatella noitten pieneläinten kanssa. Kettuja hän ei kuitenkaan niin paljoa sääli, mutta on hän tavannut pari ihan mukavaakin kettua.

No klaanikissat ovat sitten hieman eri asia. Skurk on hieman pelokas kohtaamaan heitä, menneisyys oli hänelle varsin rankka. Hän tarvitsee aikaa ennenkuin voi luotta yhteenkään klaanikissaan, tai ylipäätänsä mihinkään kissaan. Enimmäkseen Skurk pitää yksinelosta, eikä juuri muita tarvitse.


Mennyt aika:

Siis alkuperäisestihän Skurk oli Tuliklaanista, Nimimerkillä Kirahvikuono, mutta muutti myöhemmin sitten ihan omilleen. Jospa kerrottaisiin vähän yksityiskohtaisemmin? Okei tästä lähtee

No olipa kerran... ei vaineskaan. Tuliklaaniin oli syntynyt pikkuruinen pentue. 3 naaraspentua, eikä yhtään urosta, huhhuh! Pikkuruiset palleroiset saivat nimet Punkkipentu, Kirahvipentu ja Viehkopentu. No se Kirahvipentuhan oli tietenkin Kirahvikuono ja nykyinen Skurk.

No pentuajasta hän muistaa sen että piti kovasti emon maidosta, ehkä vähän liikaakin. siinä tuli sitten lihottua vähän liikaa. Hän oli aikapaljon ylipainoinen jo oppilaana. Sanotaan nyt jos tavallinen oppilas painaisi 5kg niin Skurk painoi 10kg, ja siitä hän sai kyllä kuulla, niin ystäviltään kuin mestariltaan ja omalta emoltaan. Yleensä jos hän meni hakemaan tuoresaalista harjoitusten jälkeen, niin pilkkahuutoja sateli, niinkuin "mee kuuseen pullero" tai "susta tulee vielä läskimpi jos syöt yhtään enempää". No eipä kestänyt kauaakaan kun alkoi skurkia ottamaan päähän miten pullea ja pyöreä hän olikaan.

Joten ainoa vaihtoehto taisi siis olla laihduttaminen. Moneen päivään ei Skurk syönyt mitään, ehkä vähän maasta ruohoa. parin kuun  päästä hän oli vain luuta ja nahkaa. Mutta omasta mielestään Skurk oli vielä todella lihava. Hänen emonsa oli niin huolissaan hänestä että yritti ihan väkisin tunkea hiiriä alas Skurkin suusta, mutta siinä ei sitten käynyt ihan hyvin. Skurk Melkein tukehtui hiireen, mutta onneksi parantaja sai sen ulos Skurkin kurkusta.

Ja sitten eräänä päivänä Skurk sai soturinimensä, Kirahvikuonon. No yleensähän oppilaat pomppivat ja ulvovat riemusta mutta Skurk ei ollut yhtään iloinen. Sillä hetkellä kun hän sai nimensä, hänestä tuntui että kaikki tuijottivat häntä inhoten ja mielessään kiroten hänen nimeään. Siispä sinä yönä kun hänen piti valvoa (niinkuin soturit yleensäkin tekevät), hän karkasi ja juoksi pois, kauas pois tuliklaanin leiristä. Sitten, seuraavana päivänä, hän pesiytyi pieneen onttoon puunrunkoon niinkuin mikäkin orava, ja siellä hän sitten asuu. On viettänyt monta pitkää vuotta yksin, pari kertaa joitain klaanikissoja tavannut mutta eipä sen kummoisempaa.

Muuta:
Skurkilla on sellainen taipumus rakastua kaikkiin näkemiinsä kolleihin, vaikka onkin 10 vuotias vanhus. Yleensä rakkaus on kylläkin yksipuolista.
Skurkilla on myös sellainen hauska ominaisuus että hän osaa tehdä kukkaseppeleitä. Jos on jokin todella masentava asia mielessä ja on muutenkin tylsää niin kukkaa kiinni toiseen vain! Skurk tekeekin seppeleitä aikansa kuluksi aika usein, ja joskus jopa pistää niitä päähänsä! Sitten hän vain kulkee kukkaseppele päässään koko loppu päivän,


Pelit
Taidetta köniin vaan