Esikkokasvo

Nimi: Esikkokasvo
Ikä: 1.5 vuotta
Sukupuoli: naaras
Klaani, paikka hierarkiassa: Meriklaani, soturi

Ulkonäkö: Esikkokasvo on hyvin ketterä ja nopealiikkeinen kissaneito. Vasta soturikoulutuksen saanut Meriklaanilainen on sinertävän ja tuuhean karvapeitteen suojissa. Turkki on kiiltävä ja sen väriin vaikuttaa vahvasti auringon suunta. Esikkokasvon silmät ovat meripihkan väriset ja ne ovat hätkähdyttävän pehmeät ja myötätuntoa huokuvat. Kissan kasvot ovat kapeat ja sirolinjaiset, eikä niitä korista vielä ainutkaan suuri arpi. Esikkokasvon ruumiinrakenne on melko vahva, se on ylpeä soturintittelistään ja haluaa olla sen näköinen. Kissaneidon tassut ovat suuret ja polkuanturat ovat kovat maastossa kävelystä. Kisulla on tarpeeksi lihasmassaa, jotta se pystyy juoksemaan hyvinkin pitkiä matkoja, sekä hyppäämään suhteellisen korkealle.
Lyhyemmin: Esikkokasvo on melko pienikokoinen, mutta vahvarakenteinen. Kissa on hyvässä kunnossa juostakseen pitkiäkin matkoja.

Luonne: Esikkokasvo on päättäväinen ja tahtoo viedä asiat loppuun mallikkaasti yhdellä kertaa. Sen tavoitteena on päästä mahdollisimman pitkälle soturina, kunnioittaen soturilakia loppuun saakka. Itsensä puolustaminen ja taistelutaidot ovat Esikon mieleen. Metsästys on myös mukavaa, mutta mieluumin kissaneito puolustaisi reviiriään kuin liittyisi tunkeilijan seuraan hiirijahtiin. Esikkokasvo nauttii klaanielämästään ja elää täysillä. Hyvin harvoin kissa miettii oikeita vanhempiaan, mutta joskus sillekin tulee mietittävää, silloin se tahtoo olla yksin ja rauhoittua. Muille Esikkokasvo yrittää olla ystävällinen ja huonoina päivinään se menee pois muiden luota ettei pahoittaisi heidän mieltänsä. Esikko osaa kyllä myös inhota, hyljeksiä ja haastaa riitaa. Se ei vain tee niitä asioita ilman pätevää syytä vaan yrittää selvittää kuinka se voisi tehdä toisin. Joskus Esikkokasvo kiivastuu toisen tehdessä jotain törkeää ja saattaa solvata toista hyvinkin kärkkäästi.

Menneisyys: Esikkokasvo syntyi luopiolle, joka oli kuullut tarinoiden olevan totta. Koko ikänsä sen emo oli haaveillut klaanielämästä, ja se oli saanut tietoonsa Meriklaanin sijainnin. Emo kasvatti pennun viisikuiseksi ja kantoi reppanan sitten Meriklaani lähistölle. Pieni pentu naukui loittonevalle hahmolle suruissaan mutta emo lähti pimeään metsään ja pentu jäi pusikkoon. Pian sen jälkeen partiokierroksella oleva soturi kantoi pennun klaaniin ja se uusi elämä alkoi. Se pääsi oppilaaksi ja oppi soturin tavoille tosin hieman kantapään kautta. Se oli nimittäin saanut päähänsä etsiä emonsa. Hieman oppilaaksi pääsynsä jälkeen se karkasi leiristä ja lähti etsimään emoaan. Se kuitenkin kerkesi vasta rajalle kun se saatiin kiinni. Esikko sai läksytyksen ja se päätti ottaa opikseen ja unohtaa emonsa. Se käytti aikansa kovaan harjoitteluun. Kun ilta tuli se kävi nukkumaan niin väsyneenä ettei kyennyt enää miettimään. Pian se nimettiinkin Esikkokasvoksi ja se pääsi oikeaksi soturiksi ja toteuttamaan äitinsä haavetta.