Sumusydän

Sumusydän

© Muokkaus Tamu, pohja Create a Cat -peli (kylkien haaleat raidat eivät näy)
Nimestä Etuliite sumu- tulee harmaissa kyljissä erottuvista vaaleammista juovista, takaliite -sydän taas lempeästä ja suurisydämisestä luonteesta
Sukupuoli kolli
Ikä 2v 3kk eli 27kk
Klaani Meriklaani
Asema soturi
Oppilas Sydäntassu

Ulkonäkö
Sumusydän on kolliksi harvinaislaatuisen hentorakenteinen. Lihaksia toki löytyy jonkin verran, mutta ne eivät juuri erotu sileän turkin alta, eikä kukaan jolla on silmät päässä, voi kutsua tätä soturia lihaskimpuksi. Sen sijaan Sumusydän on solakka ja virtaviivainen. Rakenteensa puolesta kuin luotu nopeisiin käännöksiin ja ketteriin väistöliikkeisiin, ja kyllä ne häneltä sujuvatkin. Kolli ei myöskään ole kovin isokokoinen, vaan normaalia pienempi. On ollut pentuajoista lähtien. Hän on lyhytkarvainen ja kiiltäväturkkinen. Turkki on pääväriltään vaaleanharmaa, mutta kun katsoo tarkkaan, niin kyljissä erottuu muutama ohut vaaleampi juova. Leuanalusta, hännänpää, korvien taustat ja niin sanotut viiksityynyt ovat sävyltään puhtaanvalkoiset. Jalat ovat pitkät, juuri sellaiset joita joku saattaisi kuvailla rimppakintuiksi. Tassut ovat pienet ja sirot ja varpaiden väleissä on ihopoimut, joiden avulla kolli pääsee liikkumaan vedessä tehokkaasti. Punertavanruskeat polkuanturat eivät ole kestävimmästä päästä, kivikko ei siis ole soturin lempipaikkoja. Häntä ja pää, no ne ovat häntä ja pää, Sumusydämen kohdalla niistä ei ole sen kummemmin mitään mainittavaa. Korvien päissä on pienet mustat ”ilvestupsut”. Hailakan keltaisissa silmissä on aina ystävällinen katse. Kuono on maksan värinen, viikset valkoiset sekä normaalia lyhyemmät. Hampaat eivät ole erityisen pitkät, eikä puruvoimakaan yllä kovin suureksi. Kynnetkin ovat suhteellisen lyhyet, mutta terävät kuin pienet tikarit. Soturin vasemmassa korvassa on lovi erään yhteenoton seurauksena.

Luonne
Sumusydän, siltä kollilta tosiaan löytyy sydän, suuri sydän. Yeisesti ottaen Sumusydän on luonteeltaan hyvin lempeä sekä ystävällinen. Hän yrittää olla reilu kaveri kaikkia kohtaan ja ajattelee luonnostaan muita ennen itseään. Jossain suhteessa hieman arkakin kolli ei nimittäin kaipaa vihamiehiä, tai muita epämiellyttäviä suhteita. Tuttujen seurassa katti äityy välillä vitsikkääksi ja kiusoittelevaksi, mutta osaa yleensä lopettaa kiusoittelun ajoissa. Siis yleensä, joskus hänkin menee liian pitkälle. Vitsiä ei kuitenkaan lennä ilmoille alati, suurimman osan ajasta kolli on aika vakavamielinen tuttavuus. Hymyn saaminen soturilta ei kuitenkaan ole epätavallista, mieli voi olla vakava mutta ilme ei! Sen suhteen että häntä itseään kiusoitellaan ei kolli ole kovinkaan herkkänahkainen. Kiusoitelkoot, jos se heistä on kivaa. Soturi on myös varsin rauhallinen ja rauhanomainen tapaus. Kissa yrittää olla oikeudenmukainen sekä empaattinen ja nähdä asiat muidenkin näkökulmasta. Se ei suutu pienistä, eikä missään tapauksessa halua haastaa riitaa muiden kanssa. Jos sellainen kuitenkin pääsee syttymään, pitää kolli tunteensa melko hyvin hallinnassa ja koittaa selvittää tukalan tilanteen puhumalla, väkivalta ei ole Sumusydämen suosikkeja. Riitatilanteen päätyttyä hän kertoo toiselle anteeksipyyntönsä hyvin nopeasti ja miettimättä, mutta mielessään kolli saattaa vihoitella lapsellisenkin pitkään. Hänen luottamuksensa voi kyllä saada takaisin myös sanoin, sen verran hyväuskoinen ja hömelö hän on että ei osaa erottaa valehtelua todesta, mutta teot puhuvat puolestaan tämänkin kissan kohdalla. Kollista löytyy myös roima annos kärsivällisyyttä, ärsytyskynnys pysyy korkeana.

Klaanin keskellä ollessaan Sumusydän seisoo usein hieman syrjässä muista, tarkkaillen ympäristöään herkeämättömällä kiinnostuksella. Se onkin oppinut valtavasti juuri sillä tavalla, pitämällä kuononsa kiinni ja kuuntelemalla vanhempia ja viisaampia. Porukassa kolli ei todellakaan ole tottunut olemaan se keskipiste ja varmasti hämmentyisikin valtavasti, jos sellaiseen tilanteeseen joutuisi. Sumusydän pysyy useimmiten hiljaa ja on enemmänkin läsnä henkisellä tasolla, mutta antaa kyllä oman mielipiteensä ja näkemyksensä muiden kuuleviin korviin, jos sitä häneltä pyydetään. Kahden kesken ujolta vaikuttava katti on huomattavasti tuttavallisempi, jopa yllättävässä määrin. Sumusydän on hyvä kuuntelija, eikä keskeyttele turhia, vaan antaa toisen purkaa ajatuksiaan omaan tahtiinsa. Itse se harvoin avautuu muille, sillä ei halua sysätä omia huoliaan muidenkin niskaan.

Jotkut voivat luulla kollia pehmoksi ensivaikutelman perusteella, mitä se oikeastaan aika lailla onkin, jossain määrin ja jossain tilanteissa. Etenkin pennut saavat loihdittua Sumusydämestä esille isällisen puolen, joka haluaa ottaa muut suojelukseen siipensä alle. Joitakin tämä suojeleva ja kaikelta pahalta varjeleva puoli kollissa ärsyttää, mutta se itse ei tietenkään mahda luonteelleen mitään. Se vain että fyysisesti melko heikosta soturista ei tositilanteessa juuri suojelijaksi ole. Kyse ei ole siitä, että hän olisi itkupilli, joka loikkii todellisen vaaran uhatessa häntä koipien välissä kotiin. Ehei, Sumusydän osaa pitää pään kylmänä tukalassakin tilanteessa ja ajatella tällöinkin selkeästi. Mutta raakaa voimaa ei juurikaan löydy ja vaikka kissa saattaisikin voittaa henkisellä tasolla käytävän taiston, niin ei se häntä aidosti voimakkaaksi ja lihaksikkaaksi tee. Jos tarve vaatii kolli kuitenkin yrittää käyttää vähäistä voimaansa parhaan taitonsa mukaan. Jotkut pitävät Sumusydäntä outona, sillä hän pyrkii aina seisomaan heikomman rinnalla, vaikka toinen olisi sille itselleen täysin vieras. Hän on myös aina valmis ainakin yrittämään auttaa klaanitovereitaan. Sumusydän ei oikein tiedä miten hänen tulisi suhtautua muiden klaanien kissoihin. Nuorenpana hän ei niitä mielellään edes tavannut, kolli näet on klaanilleen uskollinen ja valitsee klaanin ennen muita asioita, paitsi ehkä jotain erityisen läheistä kissaa, jos hänellä sellainen sattuisi olemaan. Nyttemmin tuttavuuksia on kertynyt myös muista klaaneista, joka on osaltaan horjuttanut kollin kuvaa siitä että muut klaanit olisivat pahoja. Ainoa poppoo jonka jäsenet ovat jääneet täysin vieraiksi on Yöklaani. Sen vuoksi hänellä on jonkin verran ennakkoluuloja kyseistä joukkiota kohtaan.

Sumusydän uskoo Tähtiklaaniin, sillä niin hänelle on alusta alkaen opetettu. Että hopeahännässä olevat tähdet ovat kuolleita entisaikojen sotureita ja heitä tulee kunnioittaa. Kollista on silti vaikea kunnioittaa henkiä, joiden omistajia ei ole koskaan tavannut, mutta tuttujen kissojen henkien läsnäolon hän voi tuntea turkissaan. Sumusydän ei kuitenkaan ole mitenkään ”yliuskovainen” ja ajattele että Tähtiklaanin viestejä on kaikkialla. Eihän hän mikään merkkejä lukeva parantaja olekaan, mutta kolli on sitä mieltä, että Tähtiklaani kyllä on läsnä, mutta vain öisin kun se näkyy. Onhan tähtikissojenkin nukuttava, eikö vain, ja milloin he sen tekisivät elleivät päiväsaikaan? Soturilakia kolli kunnioittaa, muttei sokeasti. Hän ei saa sydänkohtausta jos joku lakia rikkoo, mutta pyrkii itse välttämään kyseistä asiaa. Sumusydän ei halveksu sen kummemmin luopioita kuin kotikisujakaan, vaan suhtautuu näihin neutraalisti.

Menneisyys
Ennen pelejä...
Sumusydämen menneisyys on varsin normaali. Hänen molemmat vanhempansa ovat meriklaanilaisia ja yhä elossa. Hänellä on myös yksi veli, Tuhkaturkki. Kolli oli jo pikkupentuna hyvin läheinen ainokaisen veljensä kanssa ja he viettivät paljon aikaa yhdessä. Ystävällinen ja oikeamielinen Tuhkapentu toimi hänelle esikuvana, vaikka he olivatkin saman ikäisiä.
Kun veljeksistä tuli oppilaita, he harjoittelivat usein yhdessä niin taistelua kuin metsästämistäkin, sillä myös heidän mestarinsa olivat ystäviä keskenään. Tosin voimakas ja rohkea Tuhkatassu peittosi taisteluharjoituksissa heikomman veljensä lähes joka kerta, mutta ei se Sumutassua haitannut. Yhdessä he saivat jopa ensimmäisen saaliinsa, oravan. Tuhkatassu näet hyppäsi puun takaa saman oravan kimppuun, jota Sumutassu oli jahtaamassa. Veljesten päät kolahtivat yhteen, mutta nopean toiminnan ansiosta orava oli kiikissä. Yhä edelleenkin oravat ovat Sumusydämen suosikkiriistaa. Sumutassu piti mestaristaan Syvännemielestä ja kunnioitti tätä suuresti. Syvännemieli oli viisas ja tiesi erittäin paljon kaikenlaisista tärkeistä jutuista sekä vielä enemmän ei niin tärkeistä jutuista. Syvännemieli oli lisäksi todella ystävällinen. Siksi oppilaalle olikin kova isku, kun mestari kuoli ketun hyökkäyksessä puolustaen samalla urheasti klaanitovereitaan. Vieläkin Syvännemieli palaa toisinaan Sumusydämen mieleen, mutta pääosin nuorukainen on päässyt yli mestarinsa kuolemasta. Soturi jonka kanssa Sumutassu suoritti koulutuksensa loppuun ei ollut läheskään yhtä ystävällinen kuin hänen entinen mestarinsa. Oppilas suorastaan inhosi tätä, mutta piti tunteensa sisällään. Hänet nimitettiin parin kuun päästä soturiksi, jolloin kolli pääsi onnekseen eroon kehnosta mestarinkorvikkeestaan.
Tuhkaturkki sai kumppanin ja pentuja pian soturiksi tulemisen jälkeen, eikä tällä näin ollen ole ollut pitkään aikaan kunnolla aikaa veljelleen. Kahden ennen toisilleen niin läheisen kissan välit ovatkin viilenneet, vaikka Sumusydän rakastaakin yhä veljeään. Hän vain ei vietä tämän seurassa niin paljon aikaa. Peleissä tapahtunut menneisyys alkaa tästä... Sumusydän, joka oli aina ollut penturakas, toivoi itsekin saavansa omia pienokaisia tai edes oppilaan. Soturi opetti muita nuoria oman koulutettavan puutteessa tullen samalla tajuamattaan jakaneeksi klaaninsa taitoja ulkopuolisille. Kollin neuvojen avulla esimerkiksi Tuliklaanin Loistetassu oppi kalastamaan. Hänen ensimmäinen hiirenkorvansa nuorena soturina oli vallan toiminnantäyteinen. Kolli auttoi Tuliklaanin Lahnapentua tämän emon hengen palastamisessa. Tai tarkemmin sanoen niin hän luuli tekevänsä. Pentu näet huijasi olevansa oppilas jonka emo oli sairastunut harvinaiseen tautiin. Parannukseksi lähdettiin etsimään kasvia satamasta, eikä Sumusydän koskaan saanut tietää tulleensa pennun toimesta nenästä vedetyksi. Pelastusmatkan aikana hän joutui henkivartijan hommiin neljän kotikisun hyökättyä ja siinä rytäkässä sai loven vasempaan korvaansa. Samoihin aikoihin Sumusydän tapasi Valoklaanin kekseliään ja omaperäisen varapäällikön, jonka kanssa joutui aikamoiseen seikkailuun, joka huipentui kummaan oivallukseen. He kaksi olivat näet nähneet Saarnimetsässä aiemmin tuiki tuntemattoman ja mystillisen naarasjoukon, jota kutsutaan nimellä Taivaiden emot. Tosin hän ja Haikujuuri eivät olleet tällöin tietoisia asiasta ja kissajoukkio perimmäisine motiiveineen on yhä hämärän peitossa.
Ollessaan kahden vanha Sumusydän sai viimein lievitystä oppilaskuumeeseensa. Nuoren ja ylimalkaisen innokkaan Narritassun koulutus luovutettiin hänen harteilleen ja soturi onkin vakaasti päättänyt siirtää tälle kaiken minkä on elämänsä aikana oppinut. Aina perusasioista merilevätietouteen saakka.

Taidokas, vaiko heikkolahjainen?
Metsästys Sumusydämeltä löytyvän kärsivällisyyden ansiosta hän on erinomainen vaanija. Kevyen rakenteen ansiosta hiipiminen on äänetöntä ja nopea syöksähdys saa saaliin useimmiten kiipeliin.
Taisteleminen Soturi ei ole koskaan ollut voimakas tai lihaksikas, eikä varmasti koskaan tule olemaankaan. Tappeleminen itsessäänkään ei ole kiltin kissan lempipuuhia, joten hän yrittää ratkaista konfliktit puhumalla, jos se vain suinkin on mahdollista. Nopeat syöksähdykset, sekä spurtit ja ketterät väistöliikkeet ovat kuitenkin loistavasti hallussa, joten taisteluun joutuessaan kolli ei sentään ole aivan vihollisen armoilla, vaikka yhteenottoa tuskin voittaakaan.
Uiminen & sukeltaminen Meriklaanista kun on, niin uiminen toki luonnistuu. Sumusydän ei kuitenkaan ole mikään kovin sulavaliikkeinen veden varassa ollessaan, eikä siis kovin tehokas uimari. Sukeltaminen onnistuu paremmin ja itse asiassa Sumusydän osaa pidättää hengitystään hämmästyttävän kauan.
Kiipeily Pieni koko ja kevyt rakenne takaa sen että kolli voisi huoletta keikkua ohuemmillakin oksilla. Siis voisi. Hän ei kuitenkaan ole mikään huimapää, vaan pysyy mieluiten tassut maassa ja pakon edessä valitsee vain vahvimmat ja helpoiten kiivettävät puut.
Nippelitieto Sumusydän on pitänyt koko elämänsä ajan korvat auki vanhempien kissojen puheille. Sieltä onkin tarttunut hänen päähänsä mitä erilaisimpia faktoja. Kolli osaa ulkoa esimerkiksi muurahaisyhdyskunnan toiminnan ja klaaninsa alueella kasvavat merilevälajikkeet. Ties vaikka niistä olisi joskus hyötyäkin.

Muuta
- Laajasta nippelitiedostaan huolimatta Sumusydän on sikäli hieman höhlä, että etenkin pennut ja nuoret oppilaat saavat helposti puijattua kollia.
- Arastelee Yöklaania ja sen jäseniä, klaaninvanhinten pentuaikaisista tarinoista johtuen.
- Lempiriistaa ovat oravat. Sen sijaan hän ei ole koskaan liiemmin pitänyt kalasta, klaanistaan huolimatta. Kyllä kalakin menee jos muuta ei ole, mutta mieluiten hän jättää ne tuoresaaliskasaan muiden syötäviksi.

Suhteet (nimen perässä Sumusydämen oma mielipide kissasta)
Lähipiiri
† Narritassu †, oppilas - uskomattoman innokas ja suloinen sähläri
Sydäntassu, oppilas -
Meriklaani
† Joutsensiipi † - ystävällinen klaanitoveri
Äänetöntassu -
Tuliklaani
Loistetassu - mukava ja innokas persoona
Lahnatassu - suloinen ja kertakaikkisen valloittava pienokainen, jolla myös käytöstavat kohdillaan
Yöklaani
Valoklaani
Haikujuuri - rempseä toveri, joka ei jää sanattomaksi edes niinkään hätkähdyttävien asioiden edessä, kuin salaperäisten kylpijänaaraiden haisulätäkkö ja vihreän merilevän -hakumissio
Kuuviiksi - kohtelias hyvänpäiväntuttu
† Räsykorva † - hieman omituinen ja ailahtelevainen, mutta kaipa pohjimmiltaan ihan mukava

Pelatut pelit, uusin ylinnä
TALVI Talvinen päivä Äänetöntassu Meriklaani & Nomi
KESÄ Se siitä aikaisesta aamusta Sydäntassu Meriklaani & Ainojosefiina
KESÄ Ken on oppimaan innokas, hän ehkä saattaa pettyä Narritassu Meriklaani & miurua
KESÄ Aurinkoa karkuun juosten Räsykorva Valoklaani & Vedethe
KEVÄT Varjoista ja Tuulista...Viittaako tämä klaaneihin? Kuuviiksi Valoklaani & Metalli
KEVÄT Lovikorvainen nuhanenä ja sokkosilmä Joutsensiipi Meriklaani & Koivu
TALVI Taasko tapaan meriklaanilaisen? Loistetassu Tuliklaani & balineesii
TALVI Ja naama edellä lätäkköön, ei kai kukaan vain nähnyt? Haikujuuri Valoklaani & BraambliPaathi
TALVI Törkyturpa, pennunhakkaajat ja sumuiset sydämet Lahnapentu Tuliklaani & Kkurakur