Häive

Nimi: Häive
Ikä: 8 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Paikka hierarkiassa: Luopio

Ulkonäkö: Naaraan turkki on keskipitkää, pisimmillään se on hännässä. Turkki hylkii likaa sekä vettä, jonkin verran. Häive on pohajaväriltään harmaa, korvien sisustat ovat tummemmat. Jokaisessa jalassa on niin sanottu "sukka" joka on myöskin tummempi, tummuus yltää jokaisessa jalassa puoleenväliin asti. Hännästä löytyy jonkin verran tummempia raitoja, myöskin muualla kehosta löytyy niitä. Silmät ovat ruskeat ja suuret, kummankin silmän alta löytyy yksi tummempi raita. Nenä on hennon vaaleanpunainen, samoin polkuanturat. Viikset ovat mustat ja keskipitkät, myöskin kynnet ovat mustat ja terävät.

Luonne: Nuorukainen antaa usein itsestään tyhmemmän kuvan, kuin oikeasti on. Tällä Häive yrittää saada muiden huomiota ja onnistuu siinä välillä vallanmainiosti. Innostuessaan, kuitenkin tyhmän esittäminen unohtuu ja naarastaa tulee paljon viisaampi, kuin moni on luullut. Vaikka Häive kokikin kovan lapsuuden ei se ole häneen pahemmin mitään jälkiä jättänyt, vanhempiaan tuo välillä kaipaa ja odottaa samalla, että nuo joskus tulisivat takaisin. Aluksi naaras suhtautuu, jokaiseen kissaan positiivisesti, mutta suhtautuminen voi muuttua, jos toinen käyttäytyy hyvin ärsyttävästi. Muihin luopioihin tuo haluaisi tutustua paremmin, kunhan ne eivät halua hänelle pahaa. Klaanikissoista naaras tietää ja haluaisi tutustua niihin paremmin, mutta liittyä tuo ei ainakaan vielä halua. Leikkimielisyyttäkin neitoselta löytyy, löytäessään ikätoverinsa tuo usein pyytää sitä leikkitappeluun kanssaan. Häivettä on hankala puhua ympäri, sillä on omat mielipiteet ja niitä se pitää aina oikeina. Harvoin naaras myöntää olleensa asioissa väärässä. Häive tykkää metsästämisestä todella paljon, myöskin tappeleminen kuuluu hänen mieltymyksiinsä, kunhan se vain on leikkiä. Tosi tilanteen tullen naaras kyllä puolustaa itseään, mutta jos kuolema on lähellä ottaa hän mieluiten jalat alleen.

Menneisyys: Häive syntyi Yöklaaniin kahden sisaruksensa kanssa, mutta joutui melkein heti karkoitetuksi sieltä toisen sisaruksensa ja vanhempiensa kanssa. Koska naaras oli silloin vielä niin pieni ei se muista tapahtumista yhtään mitään. Kun Häive oli 2 kuuta, tapahtui sen elämässä suuri muutos. Kissaperhe oli etsimässä suojaa sateelta ja pikkuruinen naaras oli jäänyt muusta perheestä pahasti jälkeen. Yrittäessään saada muut kiinni kompastui pentu puunjuureen, noustessaan ylös Häive ei nähnyt enään perhettään missään. Pentu jäi paikoilleen odottamaan, josko perhe pian tulisi sitä etsimään. Mutta mitään ei tapahtunut ja naaraalle alkoi tulemaan hirveän kylmä. Jos pentu ei pian löytäisi suojaa sateelta, se kuolisi varmasti kylmyyteen. Häive teki vaikean päätöksen ja nousi ylös, se päätti lähteä etsimään itselleen suojaa syvemmältä metsästä. Silloin kolme aivan vierasta kissaa tulivat metsästä esiin, ja suurin niistä painoi Häiveen tassullaan maahan. Pentu yritti pyristellä otteesta, mutta ei onnistunut. Kissa tarttui naarasta niskasta ja viskaisi tuo läheistä puuta päin, sen jälkeen kolme kissaa häipyivät sanomatta mitään. Häive jäi tärisemään pelosta puun alle, mutta hetken kuluttua se otti jalat alleen ja juoksi syvemmälle metsään. Juostuaan jonkin aikaa löysi pentu vanhan ketunkolon, joka soveltui aivan mahtavaksi suojaksi. Naaras kömpi kolon sisälle ja alkoi odottamaan sateen loppumista, myöskin perheensä paluuta se odotteli. Oli kulunut muutama päivä, eikä perhe ollut vieläkään palannut Häivettä etsimään. Naaras ei uskaltanut poistua kolosta etsimään ruokaa, joten se eli läheisen pensaan marjoilla. Jotka eivät tietenkään riittäneet nuorukaiselle ravinnoksi, pentu kävi jopa hyvin lähellä kuolemaa. Eräänä päivänä paikalle osui vanha kolli, joka huomasi heti Häiveen huonon kunnon. Kolli lähti takaisin metsään ja palasi pian mukanaan ruokaa, jonka se antoi naaraalle. Pitkästä aikaa pentu söi itsensä kylläiseksi, se olisi varmasti kuollut, jos kolli ei olisi paikalle osunut. Kolli päätti opettaa Häiveelle metsästystä ja taistelua, jotta nuorukainen oppisi selviämään luonnossa. Nopeasti naaras oppikin kaiken tarpeellisen, nyt se osaisi huolehtia itsestään. Eräänä yönä kolli päätti häipyä, kun ei toinen enään häntä tarvinnut. Kun Häive heräsi aamulla oli kolli kadonnut, taas kerran oli naaras jäänyt yksin. Mutta se hyväksyi kohtalonsa, nuorukainen jäi asustelemaan ketunkoloon se oli nyt hänen kotinsa.

Eräänä päivänä Häive tapasi Ivan nimisen luopion, joka pyysi häntä liittymään Purppuraklaaniin. Hetken aikaa naaras punnitsi vaihtoehtoja ja liittyi luopioiden klaaniin, ehtona hänellä kuitenkin oli se, että hän ei likaisi turkkiaan klaanikissojen verellä. Hän ei tahtonut satuttaa ystäviään klaaneista, ihme kyllä Häive otettiin Purppuraklaanissa lämmöllä vastaan vaikka hän ei tahtonut ryhtyä taisteluun. Vaikka Häive esittääkin Purppuraklaanissa, että viihtyy siellä niin se ei ole aivan totta. Naaras tuntee vetoa klaaneja kohtaan ja toivoo hartaasti, että vielä joku päivä löytäisi sieltä oman paikkansa. Salaa muilta luopioilta Häive yrittää saada Yöklaanin mainetta puhdistettua, kun hän kerta oli niin eräälle siellä olevalle ystävälleen luvannut. Sekä hän on valmiina rientämässä varoittamaan ystäviään, jos luopiot aikovat hyökätä. Ongelmana on vain se, että Häive ei ole varma kerrotaanko hänelle aivan kaikkea Ivanista ja tuon todellisista aikeista. Hänelle nimittäin tuo mysteeri luopio on esittänyt vain ja ainoastaan ystävällistä luopiota, jolla välillä sattuu olemaan hieman huononmpia päiviä.

Muuta: On Peippoistassun sisko, mutta ei teidä kollista mitään.
Ei muista olevansa sukua klaanikissoille.

Linkki yksinpeliin, jossa on neitosen kuolema.