NIMI: Patasydän
IKÄ: 6 vuotta
SKPL: Kolli
KLAANI: Meriklaani (ent. yöklaanilainen)
ASEMA: Varapäällikkö
OPPILAS: Surutassu
TAVANNUT:
Keltatassu
Kuutähti
Varjohalla
Shasha
KUMPPANI: Lumenkuiskaus (kuollut)
PENNUT: Mannapentu, Ruoskatassu
♠ULKONÄKÖ
Patasydämen pää on kokonaan musta.Silmät kollilla on vaalean vihreät,mutta seassa saattaa olla myös hieman meripihkan sävyjä. Kollin kaulasta lähtee valkoinen 'kaulus',joka peittää selän kokonaan valkoisella. Jokaisessa tassussa on mustat sukat,mutta varpaat ovat kuitenkin valkoiset. Vasemmanpuolen lapaa koristaa musta 'patasydän',josta kolli onkin saanut nimensä.Kissan mustassa hännässä on valkoinen hännänpää.Patasydämen polkuanturat ovat tummanharmaat,mutta näyttävät ehkä hieman mustilta. Kollin turkki on lähes aina hiukan sotkuinen. Turkki ei ole mitenkään erityisen paksu,mutta kylmät pakkas talvet selviää helposti. Hännässä on hiukan enemmän karvaa kuin muualla.
♠LUONNE
Kolli on avoin kaikille klaanitovereillen ja kuuntelee heidän murheitaan mielellään. Patasydän rakastaa pentuja ja kohtelee niitäkuin omiaan. Uskollisuus kollilla on kohdillaan,sillä tuo puolustaa klaania,vaikka vastustajalla olisikin selkeä ylivoima.Patasydän on myös antelias persoona, sillä tuo saattaa jopa viikkojen ajan olla syömättä ja antaa oman tuoresaalis osuutensa pennuille,kungattarille sekä klaanin vanhimmille. Kaiken tämän kiltteyden sekaan mahtuu kuitenkin myös huonoja puolia. Kollilla on joskus päiviä jolloin tuo on hyvin jääräpäinen. Silloin edes päällikön käskyt eivä hetkauta Patasydäntä. Toinen huono piirre on uhkarohkeus. Jos Patasydän saa tietää,että leirin lähistöllä liikkui mäyrä,tuo rientää oitis sen kimppuun väittämättä ollenkaan vaaran määrästä. Patasydän huolehtii kaikella mahdollisella tavalla läheisistään.
♠MENNEISYYS
Patasydämen isän nimi oli Mustahäntä. Ennen poikansa syntymää Mustahäntä kuului Yöklaanin ja olikin yksi kunniotuimmista sotureista. Hän kuitenkin rikkoi soturilakia. Mustahäntä oli rakastunut luopioon. Kaikkien klaanilaisten mielestä se oli väärin ja moni olikin sitä mieltä että Mustahäntä pitäisi tappaa tai edes häätä pois leiristä. Päälikkö ei kuitenkaan ottanut mielipiteiä kuuleviin korviinsa. Sen sijaan,että Mustahäntä olisi häädetty Yöklaanista hän halusi että Patasydämen äiti muutaisi heidän klaaniinsa. Moni leiriläinen oli hieman epävarma johtajansa päätöksestä,mutta eivät laittaneet vastaan.
Parin kuuta myöhemmin luopionaaras alkoi odottaa Patasydäntä. Silloin klaanilaiset muuttuivat hyvin levootomiksi. Jotkut alkoivat jopa uhkailla klaanin päälikköä: "Jos tuo luopio saa synnyttää meidän leiriimme pennun,minä lähden!" Silloin päälikkö ei voinut muuta kuin häätä luopion. Musta häntä masentui rakkaansa lähdöstä.Samana päivänä kolli katosi,eikä häntä enää löydetty.
Kun klaani luuli vihdoinkin päässeen yli Mustahännän mysteerisestä katoamisesta,Patasydämen äiti juoksi itkien leiriin mustavalkoinen mytty suussaan. "En pysty enää huolehtimaan pennustani! Olkaa kilttejä ja pitäkää huoli hänestä"
Laihtunut naaras kääntyi ja juoksi pois. Yöklaanin päälikkö nuolaisi pientä mustavalkoista pentua ja sanoi: "Tästä päivästä lähtien tämä pentu on klaanimme jäsen ja se joka on päätöstäni vastaan,olkoon hiirenaivo!"Nykyisin Patasydän on Yöklaanin jäsen siinä missä muutkin kissat.
Kolli eleli onnelistta elämää Yöklaanissa kouluttaen oppilastaan Keltatassua. Yhtenä päivänä tuo kuitenkin rikkoi soturilakia ja rakastui meriklaanilaiseen naaraaseen, Lumenkuiskaukseen. Yöklaanin päällikkö,Kuutähti, ei pitäny ajatuksesta, että uskollinen soturi vaihtaisi rakkaansa vuoksi klaania. Patasydän kuitenkin halusi kuulua jälkikasvunsa elämään ja lähti haikein mielin Yöklaanista, kohti Meriklaanin aluetta.
Yhtenä yönä Patasydän joutui toistamiseen lähtemään vahtimaan Meriklaanin rajoja. Yö oli ollut todella rankka kettuja,mäyriä ja koiria häätäessä pois reviirin lähettyviltä. Väsyneenä kolli palasi leiriin, mutta ennen kuin tuo edes kerkesi soturien pesälle asti, klaanin yksi kuningattarista, Koralliriutta juoksi hänet kiinni itkien. Patasydän sai kuulla, että Lumenkuiskaus oli kuollut. Varapäällikön silmissä sumeni. Hänen ajatuksensa rupsivat harhailemaan, ja lopulta kollin oli pakko päästää ulvaisu taivaalle. Itkien mustavalkea kissa luuhistui maahan. Miten hän selviäisi kahden pennun kasvatuksesta ilman Lumenkuiskausta?
Patasydän sai kuitenkin kuulla, että Lumenkuiskaus oli pyytänyt Koralliriuttaa huolehtimaan Mannapennusta ja Ruoskatassusta.
Patasydän tunsi surua aivan liikaa ja oli syömättä monen kuukauden ajan, jolloin kerkesi laihtumaan lujaa vauhtia.
Patasydän menestyi elämässän hyvin, joten hänestä tehtiin Patatähti, Meriklaanin päällikkö. Onnea ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Kollin ainoa poika nimittäin katosi kuin tuhka tuuleen. Patatähden oli todella vaikea valita klaaninsa ja jälkeläisensä väliltä. Ruoskatassu oli kuitenkin löydettävä. Niin päällikkö lähti matkalleen kertomatta muille kuin varapäällikölle. Patatähti hortoilli vuorilla, kaksijalkalla, rannkolla... mutta Ruoskatassua ei vain löytynyt.
Monen kuun jälkeen väsynyt ja nälkiintynyt soturi palasi takaisin kotiin. Hämmennyksekseen klaanissa oli uusi päälikkö, Vesitähti. Varapäällikkö oli nimitetty uudeksi johtajaksi. Myös Ruoskatassu oli palannut kotiin. Tosin kolme päivää aikaisemmin kuin Patatähti. Lisäksi tuo oli saanut nimekseen Ruoskahäntä.
Patatähti alennettiin takaisin Patasydämeksi.