Harjoitus tuokio (Koivutassu/Nomi)

Koivutassu kantoi kahta hirtä melkoisen vaivattomasti, mutta Hopeakynnen jäniksen kanto ei tainnut olla ihan yhtä helppoa. Ei se siltä ainakaan näyttänyt. Kolli riemastui hieman siitä, että saisi kulkea tällä kertaa edeltä. Yleensä, kun se todellakin oli, että mestarit kävelivät ensimäisinä.
"Selvähän se." Koivutassu vastasi ja lähti jatkamaan kävelemistä. Hän tunsi hyvinkin tien leiriin, joten he eivät eksymään tulisi.

Hopeakynsi seurasi oppilasta mahdollisimman ripeästi ja yritti olla kompastumatta jäniksen jalkoihin. He lähestyivät leiriä nopeasti ja pian hän jo näki tutut maamerkit ja haistoi Meriklaanin kissat. Hän kiipeili kivien ja risujen seassa nuoren kollin perässä.

Koivutassu eteni eteenpäin maastossa, joka lakoi muuttumaan tutummaksi. Ja ilmassa alkoi tuoksumaan jo muidenkin meriklaanilaisten perinteinen suolainen tuoksu. Pian leirin sisäänkäyntikin tuli jo esiin. Kolli pujahtikin heti piikkihernetunneliin, pian hän olikin jo leirin puolella. Siitä matka jatkui tuoresaaliskasan luokse, johon oppilas laskikin kaksi hiirtä.
"Nyt, kun klaanille on ruokaa tuotu niin saanko luvan syödä itsekkin?" Koivutassu kysyi, jos Hopeakynsi oli jo ehtinyt tänne asti. Sentään niin röyhkeä Koivutassu ei nimittäin tahtonut olla, että ilman lupaa ryhtyisi ruokailemaan.

Hopeakynsi seurasi Koivutassua leiriin. Hän laski jäniksen maahan. "Veisitkö tämän klaaninvanhimmille. Sitten voit syödä niin paljon kuin napa vetää." Hopeakynsi huikkasi valikoidessaan itselleen iltapalaa tuoresaalis kasasta. Hän oli jo lähdössä vesimyyränsä kanssa, mutta laski sen vielä hetkeksi. "Tavataan huomenna Auringonlaskun aikaan metsä aukiolla(//Tai missä täällä nyt oppilaita koulutetaan?). Ole valmis kamppailu harjoituksiin." Hän hymyili.

Koivutassu nyökkäsi, hän veisi mielellään jäniksen klaaninvanhimmille. Ja sitten hän kävisi itse syömään, ja nukkumaan. Hänen väsymyksensä oli metsästäessä kadonnut, mutta nyt se palasi suurempana, kuin koskaan.
"Olen aina valmis taistelu harjoituksiin." kolli vastai ja tarttui sitten jänikseen lähtien viemään sitä sitten klaaninvanhimmille. Kun hän oli sen tehnyt, palasi oppilas tuoresaaliskasalle. Ottaen sieltä mukaansa yhden varpusen, sen jälkeen hän lähti astelemaan oppilaiden epsän luokse syömään.

// Oppilaita voi kouluttaa ihan missä vain haluaa, minkä kokee parhaimmaksi paikaksi:) Kunhan ei toisen klaanin reviireille alati tunkeuduta harjoittelemaan. Tämä peli taitaa olla osaltani tässä, kiitos todella mukavasta seurasta. Pleilen kanssasi toistekkin mielelläni :)

//Okei. Nähdään sitten taas:-) Lähettelen Yv:tä tai ilmoittelen seuranhaussa kun voitaisi taas pelailla.