Moepentu

Nimi: Moepentu
Ikä: 4½kk
S½: 3.
Klaani: Valoklaani
Motto: ”Ei ole olemassa olentoa, joka täyttäisi useamman kuin yhden kerran 83.”

Fenotyyppi:
Jos Moepennulla ei olisi naama täynnä karvaa, saattaisi hänen nähdä punastelevan alituiseen. Se voi johtua harvinaisesta perinnöllisestä sairaudesta tai voi myös olla mahdollista, että hygieniaoloiltaan heikon synnytyksen ohessa hänen elimistöönsä piiloutui jonkinmoinen punastuttajabakteeri. Sillä ei kuitenkaan ole varsinaisesti merkitystä hänen elämäänsä. Veri vain kiertää hänen kasvojensa seudulla tiuhempaan kuin keskivertokissalla.

Moepennulla kuitenkin on naama täynnä karvaa ja niin on oikeastaan melko pitkälti kaikki muutkin kehon osat. Se on hieman karheanmoista vaniljanvalkoista karvaa, jossa on siellä täällä säännöttömiä läiskiä. Merkittävimmät väritunnisteet ovat musta leviämä otsassa ja silmien ympärillä olevat harmaankarvaiset renkaat, jotka ulottuvat rantusina korviin asti. Oikea korva on leimuavan ketunpunaisen karvan peittämä. Moepennun korvat ovat tämän lisäksi muullakin tapaa melko merkittävät. Ne nimittäin erittävät poikkeuksellisen paljon makean tuoksuista ja tahmaista vaikkua. Parantajan puheilla on tullut tämän pienen ongelman takia oltua jo useampaan otteeseen. Kukaan ei tiedä, mistä outo vaikuneritys johtuu, muttei se Moepentua oikeastaan häiritse niinkään paljon kuin ehkä niitä, jotka hänen vaikuttavien korviensa läheisyydessä joutuvat elämään.

Jo varhaisessa iässä on Moepennulla huomattava lihasmassa takajaloissaan. Hänestä saattaa vielä jonain päivänä tulla oivallinenkin ponnistaja. Hänen lihansa tosin on poikkeuksellisen pehmeää ja tämä koskee nimenomaan hänen lihaansa. Ihraa hänessä ei juuri olekaan, mutta lihaskudoksensa on syystä eli toisesta huomattavasti taikinamaisempaa kuin sen kuuluisi olla. Tämä on johtanut siihen, ettei Moepentu ole kovinkaan urheilullinen. Hän on melko heiveröisehkö ja liikkeissään kömpelö sekä kova kompastelemaan. Jos hänellä ei olisi keho täynnä karvaa, saattaisi hänen nähdä olevan pahasti mustelmilla.

Ideér:
Moepentu on semmoinen, että häntä tahtoisi suojella. Tämä voi tietysti olla ehkä vähän makukysymys. Toisin sanoen Moepentu ei siis eritä mitään hypnotisoivia feromoneja tai muuta vastaavaa vippaspelailua. Hän vain on melko heikko ja kyheröluontoinen, semmoinen tyyppi, joka stereotyyppisesti ottaen vaikuttaisi olevan suojelun tarpeessa. Moepentu ei kylläkään itse tiedosta tätä. Hän ei erityisemmin edes pidä suojelusta vaan on suhteellisen itsenäinen ja luova vapaa-ajattelija. Vapaus onkin hänelle tärkeä asia niin itsensä toteuttamisen kuin muiden vallasta riippumattomuuden näkökulmasta. Vapaa-ajattelijana hän ei myöskään usko Tähtiklaaniin tai muihin vastaaviin humputteluihin. Kyseessä voi kuitenkin olla hänen ikänsä huomioiden enemmänkin vain muotiasenne, jonka hän on ajattelematta asiaa sen kummemmin omaksunut joltain vanhemmalta suupaltilta. Huolimatta vapaa-ajattelijuudestaan on Moepentu nimittäin (ehkä epäkypsän ikänsä takia) suhteellisen naiivi ja melko johdateltavissa oleva luonne. Tämä tosin riippuu jonkin verran siitä, minkä oloinen tyyppi ja miten häntä oikein suostuttelee. Sövöt ja kivat tyypit saavat Moepennun helpommin puolelleen kuin rumat ja ikävät.

Moepentu ei ole erityisen ahkera eikä vastuuntuntoinen luonne. Arki on hänelle juhlaa ja elämä on hänelle leikkiä. Tilanteen ollessa sopiva leikkiin osaa Moepentu hurmata huumorillaan ja nokkeluudellaan. Vakavuutta vaativissa asiayhteyksissä hän sen sijaan on kuin kala kuivalla maalla, mikä voi näkyä niin ymmärryksen puutteena puolin toisin kuin myös suoranaisena pahastuksenkin herättämisenä. Joku voisi ehkä jopa solvata häntä laiskaksi. Oletusten toteuttaminen ja käskyjen noudattaminen pelkästään sen vuoksi, että kyseessä on oletus tai käsky, ei häntä erityisemmin kiinnosta. Tätä hän perustelee vapaa-ajattelijaideologiallaan. Moepentu ei kuitenkaan ole mitenkään pahantahtoinen tai ongelmia itsetarkoituksellisesti aiheuttava luonne. Yleensä hän ihan silkkaa helppomeneväisyyttään selviää suhteellisen onnistuneesti useimmista sosiaalisista tilanteista. Vaikkei hän ole miellyttämisenhaluinen, ei hän ole mitenkään erityisen epämiellyttämisenhaluinenkaan. Ehkäpä hänenkin maailmankuvansa tuosta vielä ikääntymisen myötä mustavalkoistuu.

Kuten pennuilla yleensä, on Moepennunkin luonne vielä hieman keskeneräinen ja vaikutuksille altis. Perusluonteeltaan hän on kuitenkin aika tylsä ja peruskiltti. Toisinaan hänen leikkisästä tajunnastaan virtaa kylläkin poikkeuksia sääntöihin. Tällöin hänestä paljastuu jonkin verran taiteellinen ja kyseenalaistava luonne, joka ei kuitenkaan ole erityisen harkitseva eikä järkeenvetoava vaan pikemminkin impulsiivinen ja läikehtivä.

Menneisyyden havina:
Moepentu oli löytölapsi. Hänet löydettiin kolmen kuun ikäisenä Valoklaanin leiriä suojaavan karhunvatukkapensaikon juurelta. Hän oli ilmeisesti ryöminyt suojamuurin alitse leirin ulkopuolelta sisäpuolelle. ”Hohhohhoo!” kerrotaan päällikkö Haikutähden mourunneen, ”Pentu tietää, mihin kuuluu. Hänen kasvattamisensa, uskoisin, on Tähtiklaanin Valoklaanille antama tehtävä”. Tämä vaikutti suurimman osan klaanista mielestä sangen pätevältä selitykseltä eikä muillakaan sen hirveämmin ollut valittamista. Olihan aina hyvä saada klaaniin tuoreita jäseniä. Kaiken lisäksi tarkkaan haravoineet partiot eivät löytäneet minkäänlaista jälkeä makeantuoksuisen pennun vanhemmista. Oli siis vain luontevaa ottaa hyljätty pentu klaanin hoteisiin. Löydettäessä Moepentu oli erittäin hyvässä ruumiillisessa kunnossa ja pirteänä. Vanhemmista ei löydetty jälkiä sen enempää elävinä kuin kuolleinakaan. Näytti siltä kuin joku olisi vain käynyt kippaamassa pennun sinne Valoklaanin leirin lähettyville ja lätkinyt päätä pahkaa lipettiin. Ehkä vanhemmat olivat kyllästyneet suojelemaan pentua, joka niin kovasti olisi suojelua vaatinut.

Pentuus on ollut Moepennulle aivan autuaahkoa & mukavaa aikaa. Hän leikkii ikätovereidensa kanssa. Edes vaikkuiset korvat eivät ole tuottaneet suuria syrjiviä ennakkoluuloja häntä kohtaan. Pentujen luontaisen viattomuuden lisäksi tämä voi johtua Moepennun hillitystä charmista. Hän pitää toisista kissoista ja toiset hänestä. Ainoa pieni epäkohta Moepennun ylläpidossa on ollut se, ettei häntä ole oikein saatu omaksumaan klaanielämän kannalta olennaista klaani-ideologiaa eikä Tähtiklaani-oppeja. Vaan eipä olisi ensimmäinen kerta kohdata epäileväinen pieni pennunjantteri. Tulevaisuus näyttää, kuinka Moepentu ympäristöönsä sopeutuu & on sen kanssa tuleva toimeen.

Lisää jos:
Moepentu on äärimmäisen moe. Hän myös rakastaa lintuja. Ne lentävät niin kauniisti. Siksi Moepentu ei koskaan syö linturiistaa. ”Miten voisin syödä mitään niin kauniisti lentävää? Lennä lintu lennä!” naukuu Moepentu, jos hänelle yrittää tarjota siivekästä välipalaa.