Tylsämieli

Nimi: Tylsämieli

Ikä: 5v

Skp: kolli

Klaani: Yöklaani

Paikka hierarkiassa: Soturi, Nokitassun mestari

Hahmokuva: https://2img.net/h/i519.photobucket.com/albums/u356/Kalcarossh/Tylsis_zpsunphu1jv.png

Tunnusbiisi: Pieni Mies (Kauko Röyhkä)

Sanat:

DADDY (Psy)


Ulkonäkö: Tylsämieli on väritykseltään siniharmaa. Väri on periytynyt sen isovanhemmilta, jotka olivat venäjänsinisiä. Hänellä on myös töpöhäntä johtuen manx-kissan perimästään. Kooltaan Tylsämieli on pienehkö, etenkin kolliksi. Mikään heikko rääpäle tämä pyöreä pätkä ei kuitenkaan ole, vaan varsin hurja voimanpesä, joka pääsee kokonsa ansiosta iskemään helposti kiinni esimerkiksi toisen kaulaan tai vatsan alle. Omat sillä on pienikokoisena luonnostaan suojassa. Tylsämieli saattaa äkkiseltään vaikuttaa lihavalta, mutta pyöreän olemuksen alla on itse asiassa sulaa terästä: kolli on fyysisesti erinomaisessa kunnossa. Sanotaan, että yksilön heikkoudet korvaantuvat toisten alueiden vahvuuksilla. Tylsämielen tapauksessa tämä tarkoittaa hyvää fyysistä kuntoa henkisen rikkauden jäätyä paljon köyhemmälle asteelle. Tylsämieli kuntoilee ja harjoittelee mielellään. Hän ei ole kovin hyvä saalistaja tai kiipelilijä, mutta pitkät rajavartioreissut sen sijaan pitävät kollin kuntoa yllä.

Kollin naama on muodoltaan pyöreä ja kuono silmiinpistävän littana. Korvat ovat melko lyhyet ja leveät. Silmät ovat omituisen mustat, kuten hänen isällään, Korpinsilmällä. Tylsämielen kynnet ovat hyvin vahvaa ja järeää tekoa, joskaan eivät juuri sen terävämmät kuin kollin järjenjuoksukaan...


Luonne: Kuten jo nimestäkin voidaan päätellä, tämä kissa ei ole mikään penaalin terävin kylä. Umpimielinen ja suvullaan ylpeilevä Tylsämieli on surullisen kuuluisa hidasälyisyydestään niin klaanissaan kuin sen ulkopuolellakin. Joku hyväsydämisempi kissa olisi saattunut sisäsiittoisuuttaan tyhmää kissaa sääliäkin, jossei se olisi jokunen vuosi sitten loistanut paheksutulla uroteollaan ja surmannut erästä Valoklaanin suosittua soturia ihan vain, kun ei hidasälyisyyttään hoksannut noudattaa partion komentajan vetäytymiskäskyä. Tuon ainoan saavutuksensa ansiosta Tylsämieli sai soturinimensä oltuaan oppilas kuita pidempään kuin muut. Hänellä on näin vuosienkin päästä edelleen tapana pröystäillä teollaan tajuamatta, ettei se välttämättä kohota hänen arvoaan muiden silmissä...

Tylsämielen vanhemmat olivat sisarpuolia - kummatkin Yöklaanin hurjan varapäällikön, Kotkankynnen pentuja. Kotkankynnen suosiosta kilpailleet sisarukset olivat tulleet Yöklaaniin orpopentuina rotukissaristeytyksinä ja eläneet ylpeinä muka-hienoista sukujuuristaan. Tätä samaa soopaa naaraat syöttivät pennuilleen, joskin ainoastaan Tylsämielen vanhempiin oppi upposi. Tylsämielikin sai kasvaa kuunnellen, miten erityinen kissa hän on ollessaan rotukissojen ja Kotkankynnen sukua. Tämä on ylpistänyt mieleltään yksinkertaista kissaa ja tehnyt hänestä melko ylimielisen tapauksen.

Tylsämielellä yleensä ottaa aikansa hahmottaa, mistä on kysymys. Lisäksi hän on taipuvainen ymmärtämään asioita väärin. Turhautuminen johtaa herkästi suuttumiseen ja kolli joutuukin hyvin herkästi tappeluihin. Häntä ei enää juuri metsästyspartioihin määrätä hänen jouduttuaan surullisen monta kertaa riitoihin ja tappeluun partionjohtajien ja muiden partion jäsenten kanssa. Sen lisäksi, ettei Tylsämielen oma metsästys suju, hän häiritsee herkästi toisiakin. Sen sijaan Tylsämielen into rajapartioihin tiedetään ja hänet määrätäänkin sinne usein mukaan. Soturina Tylsämieli on keskinkertainen - hyvä vahvistus mihin tahansa partioon, joka voi joutua taistelemaan. Tiedustelutehtäviin tai muuhun tärkeämpään tämä kissa ei juurikaan sovellu. On ylipäätään ihme, ettei Tylsämieli ole vielä tyrimisellään ja äkkipikaisuudellaan päättänyt päiviään. Kenties Yöklaani vain odottaa hiljaa, että pääsee tästä hankalasta kissasta eroon joko luonnollisen poistumisen tai klaanivanhimpien pesään siirtymisen myötä...


Menneisyys: Tylsämielen tarina alkaa hänen isovanhemmistaan. Taannoin muuan ihminen hylkäsi viisi kotikissanpentua, manx-kissan ja venäjänsinisen vahinkopennut. Yöklaani otti nuo pennut kasvattaakseen, sillä muuan naaras oli juuri menettänyt omat pentunsa. Pentueesta kaksi naarasta, Mansikkakuono ja Harmaavarvas, ihastuivat kumpikin Yöklaanin tuolloiseen varapäällikköön, Kotkankynteen. Näinä päivinä kerrotaan, että Kotkankynsi oli hullu. Lyhyenä varapäällikkökautenaan häntä kuitenkin kunnioitettiin omassa klaanissaan ja pelättiin muissa klaaneissa. Taistelussa hän ei piitannut haavoistaan, vaan kävi vihollisen päälle apinan raivolla. Kotkankynsi sai kuitenkin surmansa uhkarohkeutensa takia. Tuota ennen hän ehti kuitenkin saattaa molemmat hänen peräänsä olleet sisarukset tiineiksi. Eikä suvun tarina myöskään jatkunut kovin hyvin.

Rotuvanhemmistaan ylpeät Mansikkakuono ja Harmaavarvas kasvattivat pentunsakin ajattelemaan, että olivat tavanomaista parempaa sukua - ja vieläpä kuuluisan Kotkankynnen pentuja! Sen sijaan, että olisivat vihoitelleet toisilleen sisarukset pitivät yhtä ja kasvattivat pentujaan yksissä tuumin. Kahteen noista pennuista, Mansikkakuonon poikaan Korpinsilmään ja Harmaavarpaan tyttäreen Kultakotkaan emojen opit upposivat. Muut sentään pyrkivät kasvaessaan eroon rotukissapuheista ja koittivat sopeutua elämään Yöklaanissa. Toki heillekin oli usein hyödyksi, että he olivat Kotkankynnen jälkeläisiä, vaikkei kotikisutaustaa juurikaan klaanikissojen keskuudessa arvostettu. Mansikkakuono ja Harmaavarvas sisaruksineen siirtyi klaanivanhimpien pesään ja liittyi yksi toisensa jälkeen Tähtiklaaniin. Suvun tarina kuitenkin jatkui seuraavan polven skandaalilla.

Aivan kuin Kotkankynnen liitto kahden naaraan kanssa ei olisi aiheuttanut tarpeeksi paheksuntaa klaanissa, päätyivät sisarpuolet Korpinsilmä ja Kultakotka pariutumaan keskenään! Heidän pentunsa olivat kuitenkin sisäsiittoisuutensa takia jokseenkin sairaalloisia. Vanhimmasta pentueesta yksi oli Tylsäpentu, siniharmaa, litteäkuonoinen ja pyöreäpäinen kolli, jolla oli pienet korvat. Nykyisin Korpinsilmä ja Kultakotka ovat iäkkäitä kissoja ja asustavat klaanivanhimpien pesässä.

Vielä Tylsätassun oppilasaikoina moni klaanissa ja kissa itsekin arvelivat, että hänet tultaisiin nimeämään Tylsäkynneksi - mikä olisi ollut melkoinen häpeä legendaarisen Kotkankynnen tyttären ja pojan pojalle! Kasvaessaan kissaparka osoitti kuitenkin tylsien kynsiensä lisäksi myös sen luokan hidasälyisyyttä kerta toisensa perään, että klaanipäällikkö odotusten vastaisesti nimesikin hänet Tylsämieleksi. Tylsätassun oppilasaika oli ollut pitkä. Hänellä ehti olla kaikkiaan kolme mestaria, joista eräskin luonnehti häntä "kaikkien aikojen puupääksi" ja soturioppi ei tahtonut purra häneen millään. Myös Tylsätassun sisaruksilla mestareineen oli omat ongelmansa.

Lopulta Tylsätassu saavutti mainetta ja kunniaa erään kuuraisen syysaamun rajavartiossa. Oli pistävän kylmä päivä ja Tylsätassu oli kolmannen mestarinsa Haukansurman ja parin muun kanssa partiossa Kalliokivien itälaidalla, kun he törmäsivät Valoklaanin partioon. Syntyi taistelu, sillä Kalliokivi ei ole kovin kaukana Valoklaanin leiristä. Tylsätassu joutui taisteluun vähän aikaa sitten Valoklaaniin palanneen Lupiiniviiksen kanssa. Taistelu oli melko tasaväkinen ja kummankin partion johtajat antoivat käskyn perääntyä. Lupiiniviiksi koitti noudattaa käskyä, mutta Tylsätassu ei hidasälyisyyttään tajunnut Yöklaanin vetäytymiskäskyä ja iski hampaansa kimpustaan vetäytyvän kollin kaulaan ja tappoi tämän. Lupiiniviiksi oli ollut maineikas soturi Valoklaanissa ja Tylsätassun tekoa pidettiin sankarillisena. Niinpä hän sai vielä samana iltana soturinimensä.

Lupiiniviiksi oli ollut suosittu kissa Valoklaanin lisäksi myös joidenkin kissojen keskuudessa Tuliklaanissa ja Vesiklaanissa, jonka vuoksi Tylsämieli sai kertaheitolla monta vihollista. Hän sai osakseen sähinää, kun klaanipäällikkö kertoi uusista Yölklaanin sotureista seuraavassa kokouksessa. Tylsämieli ei kuitenkaan ole kiinnostunut Yöklaanin ulkopuolisista kissoista, vaan on ylpeä itsestään, saavutuksistaan soturina, kuuluisasta isoisästään, sekä rotukissaesivanhemmistaan.

Muuta: Mikäli joku haluaa tehdä hahmon, joka on sukua Tylsämielelle, siitä voi laittaa tähän topiciin: http://nelituuli.foorumini.com/t1871-hahmoilleni-sukulaisia

Sukulaiset:

Korpinsilmä - Tylsämielen isä, klaanivanhin (teen hänestä ehkä itselleni hahmon)

Kultakotka - Tylsämielen emo, klaanivanhin (jos joku haluaa hahmokseen)

Varjopilvi - serkku

Vehnäpentu - serkku

Muut tuttavat:

Hallalehvä - kilpikonnakuvioinen nuorehko soturi Yöklaanista, joka punkkaa Tylsämielen viereisellä paikalla soturien pesässä.. Tämän jonkinlainen ystävä, joka koittaa omien velvollisuuksiensa ohessa hieman katsoa kunnioittamansa vanhemman, mutta hidasälyisyydestään tunnetun Tylsämielen perään.. NPC

Koiranleuka - Lupiiniviiksen tytär Valoklaanissa. Kissa, jonka voisi otaksua kantavan kaunaa Tylsämielelle isänsä kuolemasta. Nuo kaksi eivät ole vielä kohdanneet. (Oma hahmoni.)

Sukupuu:



(Päivittelen, jos uusia kissoja ilmaantuu, jos joku haluaa tehdä hahmokseen! :) )


Päättyneet pelit:

Yksinkertainen mestari
Tylsämieli sai Nokitassun oppilaakseen!

Koulutusta aamunkoitteessa
Nokitassun taisteluharjoituksia ja saalistuksen opettelua, sekä kohtaaminen Korpinsilmän kanssa.

Kohtalokas käänne
Tylsämielen ja Lehtituulen öinen kohtaaminen Sirpaleniityllä.



Meneillään olevat pelit:

Partio ja koulutusta
Tylsämieli vie oppilaansa partioon ja kissat päätyvät todistamaan liikenneonnettomuutta.
(Lineaarisesti sijoittuu Yksinkertainen mestari -pelin jälkeen.)

Tympeällä tehtävällä
Tylsämieli on komennettu Susivuorelle hakemaan täydennystä yrttivarastoon.

Pennut! Apua!
Tylsämielen ja Lehtituulen pennut syntyvät!