Ahmakynsi

Ahmakynsi
20 kuuta, kolli, soturi


ULKONÄKÖ

Ahmakynsi on harmaanruskea yöklaanilainen kolli, jolla on keltaiset silmät. Varpaat, korvat ja silmänaluset ovat tummat. Häntä on vaaleanoranssi, jossa on tummia raitoja. Myös nenän yläpuolella on tuollainen vaaleanoranssi kohta. Naamassaan Ahmakynnellä on aika suurehkot arvet. Turkki on lyhyt ja sileä. Kynnet ovat pitkät ja terävät. Rakenteeltaan Ahmakynsi on suhteellisen solakka ja kevytrakenteinen. Kooltaan kolli on normaalia huomattavasti pienempi. Kollin lihakset eivät näy paljoakaan. Hymyilemässä tätä herraa ei nähdä melkeinpä koskaan. Ahmakynnen perusilme on sellainen "Elämä on tylsää, enkä välitä mistään". Vihainen ilme on myös yleinen.


LUONNE

Ahmakynsi välittää vain itsestään, eikä melkeinpä luota kehenkään, mutta jos joku ikinä saa hänen luottamuksensa niin se kissa voi olla varma, että Ahmakynsi ei koskaan pettäisi sitä. Kolli ei varmaan hätkähtäisikään jos klaanit tuhoutuisivat. Monet sanovat, että hänellä ei ole mitään tunteita. He ovat tavallaan oikeassa, sillä Ahmakynsi ei näytä tunteitaan, ellei kyseessä ole viha. Kollin mielestä tunteiden näyttäminen muille on heikkoutta. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei hänellä niitä olisi. Ahmakynnen pinna palaa todella helposti. Joskus pelkkä tervehdys saa hänet raivon valtaan. Tämä johtuu siitä että hän pitää suurimman osan tunteistaan sisällään, eikä hänellä ole ketään jolle purkaa niitä. Yleensä lähin kissa joutuu tämän vihan kohteeksi. Ahmakynsi rakastaa taistelua ja on aika hyväkin siinä. Kaikki se adrenaliini saa hänet innostumaan ja sitäpaitsi se on ainut kerta milloin hän saa kunnolla purkaa tunteitaan. Valitettavasti taisteluita on hyvin vähän. Ahmakynsi on hyvin epäsosiaalinen. Hänen kommunikointi taitonsa eivät ole kovin hyvät. Kolli tahtoisi jonkinlaisia ystäviä, mutta ei uskalla luottaa kehenkään, koska hän pelkää, että he kuitenkin satuttaisivat häntä tavalla tai toisella. Yksinään hän on kuitenkin leikkisä ja utelias kissa, mutta jos joku on siinä lähellä niin hän esittää, että häntä ei kiinnostaisi mikään. Kolli lähtee aina silloin tällöin vähän kauemmas ihmettelemään maailman kauneutta. Kun hän on varma siitä, että kukaan ei ole lähistöllä hän leikkii kaikenlaisilla esineillä mitä löytää. Yleensä ne esineet ovat lehtiä,oksia tai sulkia. Se on hänen mielestään aika hauskaa. Tähtiklaaniin hän ei usko ollenkaan. Hänen mielestään se on kaikki keksittyä soopaa, jolla rauhoitetaan panikoivia kissoja.


MENNEISYYS 

Ahmakynsi syntyi lehtikadon aikoihin yöklaaniin . Hänellä ei ollut sisaruksia, eikä hän uskaltanut puhua muille pennuille. Kollinalku vietti suurimman osan ajastaan emonsa kanssa ja vanhuksien pesässä tarinoita kuunnellen. Ahmakynnen isä ei välittänyt pennustaan yhtään. Hänen isänsä ei ikinä edes katsonut tätä. Nuori Ahmakynsi yritti kaikkensa, mutta hänen isänsä ei koskaan huomannut häntä. Ahmakynnen ollessa neljän kuun ikäinen hänen emonsa kuoli mystiseen sairauteen. Hänellä ei ollut enää ketään, jolle puhua. Siihen aikaan pentutarhassa ei ollut muita kuningattaria, joten hän joutui isänsä hoiviin. Ahmakynnen isä ei ollut kovin innoissaan tästä. Hänen isänsä ei kuitenkaan huolehtinut tästä vaan lähti klaanista omille teilleen. Ahmakynsi ajatteli, että se oli kaikki hänen syytään. Hän luuli, että hänen isänsä lähti, koska hän oli niin huono kaikessa. Ahmakynsi siis syytti itseään kaikesta. Jotkus naaraat yrittivät hoitaa tätä, mutta hän ei suostunut puhumaan tai liikkumaan, joten nuori kolli vietti viimeiset kuukaudet pentuna yksin pentutarhassa.

Ahmakynsi sai mestarikseen mustavalkoisen kollin nimeltään Myrskysielu. Myrskysielu oli hyvin vahva ja suuri kolli. Ystävällinen hän ei kuitenkaan ollut. Hän oli kunnianhimoinen ja ylimielinen. Jo ensimmäisellä harjoittelu kerralla Ahmakynsi sai huudot Myrskysielulta. Ahmakynsi pelkäsi mestariaan, eikä olisi tahtonut mennä harjoituksiin, mutta hänen oli pakko. Yhtenä päivänä he olivat harjoittelemassa taisteluliikkeitä. Myrskysielu haukkui Ahmakynttä heikoksi ja tarpeettomaksi. Ahmakynsi rupesi itkemään ja samalla hetkellä Myrskysielu raivostui ja huitaisi Ahmakynnen naamaa. Sen jälkeen Myrskysielu sanoi "Älä koskaan näytä tunteitasi idiootti! Vain heikot tekevät niin .." Haavat eivät onneksi vahingoittaneet Ahmakynnen silmiä, mutta niistä jäi arvet. Siitä lähtien Ahmakynsi teki parhaansa miellyttääkseen mestariaan, koska hän pelkäsi että tuo satuttaisi tätä uudelleen. Ajan mittaan Ahmakynsi alkoi oikeasti kunnioittamaan mestariaan ja ajatteli että hän oli oikeassa. Hänestä oli tullut rohkeampi .. ja ilkeämpi.

Pian Ahmakynnestä tuli soturi. Siihen aikaan hänellä oli vielä pari kaveria, mutta hekin alkoivat syrjiä tätä ilkeydensä takia. Ahmakynsi huomasi tämän ja katkaisi heidän välinsä kokonaan. Yksinäisyys kuitenkin muutti häntä vähäsen. Hän ei ollut enää niin ilkeä, mutta hänestä tuli kuitenkin entistä syrjäytyneempi. Ahmakynsi päätti ettei luottaisi kehenkään, koska siitä tulisi vain harmia. Hänen uskollisuus klaaniinsa katosi ja hän rikkoi soturilakia päivittäin. Hän jäi kuitenkin kiinni kerran, joten hän on vähentänyt soturilain rikkomista. Jokin asia kuitenkin pitää hänet klaanissaan. Kenties toivo siitä, että kaikki muuttu paremmaksi?

Noh, kerrankin tälle herralle tapahtui jotakin hyvää. Vedenkuohu, tuo yöklaanin sangen viehättävä naaras nimittäin on nykyään hänen kumppaninsa. Jotenkin naaras oli nähnyt jotain hyvää Ahmakynnessä ja päätti mennä puhumaan kollille. Ensin ei Ahmakynsi hyväksynyt tuon läheisyyttä, vaan huusi tuolle, eikä päästänyt tuota ketunmittaa lähemmäksi, mutta ajan mittaan hän kuitenkin hyväksyi tunteensa.




MUUTA

- Kolli ei anna muiden paitsi Vedenkuohun koskea tätä.

- Ahmakynsi vihaa täysin hiljaisia hetkiä, sillä se saa hänet ajattelemaan menneisyyttään ja sitä mitä hän olisi voinut tehdä toisin.

- Hän käy joskus kaatopaikalla syömässä.