Raetassu

Raetassu
Sukupuoli naaras
Ikä 6kk
Klaani Yöklaani
Asema oppilas
Mestari -

Ulkonäkö
Vaikka Raetassu onkin nuori, on hänen ruumiinsa muihin ikäisiinsä verrattuna kehittynyt eikä turkissa ole enää pentumaista pörröä. Muita seitsenkuisia kookkaamman oppilaan lyhyen ja sileän turkin alla väreilevät hänen liikkuessaan vahvat lihakset. Mitenkään erityisen silmiinpistäviä eivät nuo voimanpesät kuitenkaan ole. Rakenteeltaan Raetassu on juuri sopiva suhde lihaksia ja muuta massaa, suhteellisen solakka siis. Kissa on kaikinpuolin sopusuhtainen mitoiltaan. Turkki on kiiltäväkarvainen ja väriltään kirkkaan oranssinkirjava. Kyljissä ja hännässä on tummemman oransseja raitoja. Vatsapuoli on vaaleanpaa, mutta silti tunnistettavissa olevaa oranssia. Puhtaanvalkeaa väriä löytyy niin kaulasta ja rinnasta kuin kuonon ympäriltäkin. Etutassuissa valkoiset sukat, takajalat merkittömät. Päätä koristavat vaaleanpunainen kuono ja kirkkaat, vihreät silmät. Viikset ovat pitkät ja valkoiset. Hampaat ovat normaalit. Löytyvät siis suusta ja koko on vakio. Tuo kissojen toinen ominainen teräase, kynnet, ovat myöskin tavallisuudesta poikkeamattomat. Kuononvarren ylitse kulkee viistosti pieni arpi, joka on peräisin luopioajoilta.

Luonne
Raetassun alkutaipale Yöklaanin jäsenenä ei ollut ruusuilla tanssimista. Se yhdistettynä aikaisempaan menneisyyteen jätti nuoren naaraan varautuneeksi ja pidättyneeksi. Kuka tietää millainen ilopilleri kissa olisi jos elämä ei olisi tätä niin kovin rosoiseksi muovannut. Oppilas pitää naamansa usein peruslukemilla eikä muutoinkaan anna juuri vihjeitä mielialastaan. Hänen ajatusmaailmansa on yksin hänen, eikä muilla ole sinne asiaa. Raetassulta on siis turha kysellä hänen mietteistään, ja jos haluat naaraan vetäytymään hiljaiseen kuoreensa on nopein keino udella hänen menneisyydestään. Sen kertomisesta oppilas kieltäytyy jääräpäisesti ja keskustelee muustakin itseensä liittyvästä varsin vähäsanaisesti.

Suuri porukka ei ole sosiaalisissa tilanteissa epävarman oppilaan mieleen, hän tuntee olonsa epämukavaksi kissakatraan ympäröimänä. Vaan eipä hän ole porukan keskipiste koskaan ollutkaan. Kahden kesken Raetassu on ihan siedettävää seuraa, mutta jos hänestä haluaa ystävän on varauduttava odottamaan. Oppilas lämpenee hitaasti, mutta jos onnistut voittamaan Raetassun luottamuksen puolellesi saat kenties elinikäisen toverin niin myötä- kuin vastoinkäymisiinkin. Ihan joka katti ei oppilaasta kaveria saa. Itsekeskeisiä persoonia hän ei kertakaikkiaan siedä, saati niitä harvoja tapauksia jotka tekevät jonkin suuremman eron sukupuolten välille. Suorapuheisuus kuuluu yhteen nuoren kissan ominaispiirteistä. Turhiin sanontoihin ja kliseisiin vertauksiin ei tämä oppilas uhraa hengenvetoakaan.

Raetassu omaa myös yllättävää tulisuutta. Kukapa arvaisi että syvällä tämän syrjäytyneen nuorukaisen sisällä asuu periksiantamaton taistelija? Kun naaras haluaa jotain, hän ei ihan hevillä luovu aikeistaan. Tahallista ärsyttämistä kohtaan oppilaan sietokyky on rajallinen ja hänen kimpaantuessaan kunnolla on parasta väistyä hänen tieltään. Raetassu ei näet pelkää käyttää voimiaan hiljentääkseen ilkkujat ja osaa hyödyntää mitä kiivainpia sanavalintoja. Kuumetessaan naaraan alkaa olla vaikea hillitä itseään ja usein sanonta 'keittää yli' sopii kuvaamaan hänen mielentilaansa. Ollessaan raivon vallassa naaraan harkintakyky ei näet ole samalla tavalla kontrolloitua kuin normaalisti.

Osittain luopiotaustansakin vuoksi Raetassu tuntee joskus olonsa klaaninsa kahlehdituksi. Hänen tuntemuksensa klaanielämää kohtaan ovatkin hieman ristiriitaiset. Toisaalta hän on omistautunut klaanilleen ja työskentelee mielellään sen hyväksi. Raetassu on erittäin tarkka siitä, etteivät muut klaanikissat astu hänen kotiklaaninsa reviirille. Jos on tarvis hän ajaa tungettelijat omatassuisesti (-kätisesti) pois. Toisaalta naaras ei viihdy leirissä ja kaipaa klaanittomuuden suomaa vapautta. Tästä syyttä hän ottaa välillä itselleen erivapauksia klaanien alueella liikkumisen suhteen, vaikka muuten soturilakia noudattaakin, ja on toistaiseksi onnistunut välttämään sen seuraukset.

Muiden klaanien kissoja kohtaan hän suhtautuu vieläkin epäluuloisemmin, kuin omia klaanitovereitaan. Vierasklaanilaisen ei siis ole kovin helppoa lähestyä Raetassua, ei ainakaan ystävällisissä aikeissa. Monista klaanikissoista poiketen naaras ei halveksu luopioita, vaan tuntee näitä kohtaan lähinnä kunnioitusta ja suorastaan sielunveljeyttä. Välillä luopioiden vapaus saa oppilaan kateelliseksi ja kaipaamaan sellaista jälleen itselleenkin, mutta vielä toistaiseksi hän on pysynyt täysin uskollisena Yöklaanille. Pullamahaisten kotikisujen motiivi pysyä kaksijalkojensa kanssa on sen sijaan täysin hänen käsityskykynsä ulkopuolella. Raetassu ei usko Tähtiklaaniin, eikä erityisemmin peittele sitä. Päinvastoin, asia on yleisessä tiedossa Yöklaanissa. Se ei ainakaan auta häntä pääsemään hyvään valoon klaanin keskuudessa, vaikka hän ei pyhää klaania pilkkaakaan.

Menneisyys
Raetassu ei ole syntyjään Yöklaanilainen. Ankara elämä pienen erakkoperheensä kanssa klaanien metsän ulkopuolella muovasivat hänestä heti alkujaan kestävän ja voimakkaan. He asuivat niin lähellä klaaneja etteivät joutuneet kaksijalkojen kiusan kohteeksi, mutta niin kaukana etteivät klaanikissat heitä löytäneet. Tuolloinen... Enpäs mainitsekaan Raetassun erakkonimeä, oppilas kun yrittää kaikin voimin unohtaa entisen elämänsä ja keskittyä edessä olevaan. Joka tapauksessa, hän ei ole koskaan tavannut isäänsä. Kukaan ei tarkkaan ottaen tiedä, minne tämä katosi hiukan ennen pentujen syntymää. Isättömänä eläminen oli täysin normaalia Raetassulle, se ei haitannut häntä. Sen sijaan äidin ja sisarusten menetys otti koville nuoren naaraan elämässä.

Viisikuisena hän oli sisaruksineen temmeltämässä emon hankkiessa ruokaa. Selkäpiitä karmiva ärinä sai pennut nopeasti takaisin pesäpaikalle. Peloissaan kun olivat, he eivät olleet edes pysähtyneet miettimään mistä päin äänet tulivat. Kävipä sitten niin, että juokkio säntäsi suoraan surmansa suuhun. Pieni lauma karanneita metsästyskoiria jättivät jo henkensä heittäneen emon rauhaan saadessaan iloisen yllätyksen suoraan kuolaa valuttavien kirsujensa alle. Kokonainen pesue pieniä kissanpoikia leikkikavereiksi! Pennut lähtivät karkuun kukin omaan suuntaansa, saaden jokainen vähintäänkin yhden koiran peräänsä. Raetassu oli se onnekas, joka onnistui pelastautumaan kahden kivenlohkareen väliin jäävään kapeaan rakoon. Aukko oli niin pieni, ettei koiran mahtunut tunkemaan päätään siitä, mutta onnistui lääppimään Raetassua käpälällään ja raapaisemaan naarmun tämän kuononvarteen. Kun koira oli aikansa ulissut tuli kaksijalka ärjyen hakemaan tottelemattoman kumppaninsa pois. Raetassu jäi koloon pitkäksi aikaa, kunnes viimein hyväksyi sen, ettei emo tulisi häntä hakemaan. Sisarukset olivat kadonneet, joko jääneet koirien hampaisiin tai eksyneet karkuun pinkoessaan.

Raetassu lähti päämäärättä vaeltamaan ensimmäiseen mieleen tulleeseen suuntaan. Sattuipa sitten niin, että eräs Yöklaanin naaras löysi riutuneen ja aliravitun nuorukaisen reviiriltään. Tämä kantoi mutaisen pennun leiriin, jossa nousi heti hirveä häly vieraan kissan takia. Saattoihan tämä pikkuinen olla vaikka vihollisen miehiä! Lopulta Raetassu sai luvan jäädä, mutta eipä ollut hänen alkutaipaleensa klaanissakaan helppo. Kun paljastui että mutakerroksen alla olikin kauniin oranssinkirjava karvapeite, meinattiin koko pentu heittää ulos niine hyvineen. Suurin osa näet ajatteli tummasävyisten kissojen olevan ainoita oikeita yöklaanilaisia. Raetassun pelastaneen naaraan, Ruusunnupun, puolustuksen ansiosta hänet hyväksyttiin joukkoon, tosin hiljakseen nuristen mutta kuitenkin. Vaikka johtoporras olikin tulokkaan hyväksynyt Yöklaanin täysivaltaiseksi jäseneksi ja Raepennuksi, ei se vaikuttanut pentutarhan asukkaiden välillä tapahtuvaan syrjintään. Tämä alituinen pilkan kohteena oleminen sai Raepennun raivon nousemaan huippuunsa. Ellei emohahmoksi ryhtynyt Ruusunnuppu olisi tullut väliin, niin kuka ties kuinka moni ikätoveri olisi saanut viillon naamaansa Raepennun osoitettua taistelutahtonsa ja yllättävän tulisuutensa. Siihen loppui kiusaaminen. Kavereita hän ei kuitenkaan saanut.

Kauaa ei hänen tarvinnut pentutarhassa orpona jököttää, sillä kuuden kuun ikä koitti pian ja Raetassu sai siirtyä oppilaiden rauhaisaan, tai vähemmän rauhaisaan, pesään.

Muuta
- Raetassu tykkää väännellä mielessään kaikenlaista klaaninimistä ja koittaa keksiä mistä ne millekin kissalle tulevat
- suurin haave tulla kunnioitetuksi ja pidetyksi klaaninsa keskuudessa, salaisena toiveena päälliköityminen
- ikäisekseen erityisen taitava taistelemaan, metsästäminen ei suju yhtä hyvin
- ei osaa uida tippaakaan

Suhteet (nimen perässä Raetassun mielipide kissasta)
Lähipiiri
† Hopeapiikki †, entinen mestari - Raetassu ei ehtinyt olla Hopeapiikin opetuksessa kuin hetken, muttei oikein pitänyt tästä
Yöklaani
Meriklaani
Tuliklaani
Valoklaani

Pelatut pelit, uusin ylinnä
KESÄ Operaatio läski jänis! Hopeapiikki Yöklaani & BVBarmy jäänyt kesken