Totuustassu

Nimi: Totuustassu
Ikä: 8½ kk
Skp: Kolmas sukupuoli
Klaani: Yöklaani
Mestari: Brokkolipää (NPC) Pantterikiihko


Ulkonäkö:

Totuustassu on rakenteeltaan hieman alaläski. Se saattaa johtua siitä, että hänen istumalihaksensa ovat erittäin kehittyneet, hän nimittäin pitää kovasti istumisesta. Leveän ahterin alle jää yleensä pörröinen häntä, joka lihvaantuu usein majavamaiseksi latuskaksi, jota oppilas on tottunut pitämään koipiensa välissä tai muuten vain hieman masentuneesti laahaamassa maata. Pystyss'ei sitä juuri koskaan nähdä. Mitenkään erityisen lihaksikas tai atleetillinen ei Totuustassu ole, mutta hänen ryhtinsä on silti aina pettämättömän suora ja ylväs.

Turkin väri on mystillinen kuin maailmassa vallitseva objektiivinen totuus itse. Pääväreinä siinä koreilevat tummahkon ruskea ja hieman vaaleampi harmaa melko tasalaatuisessa suhteessa. Lisäksi siellä täällä on mustia läiskiä, joskaan ei niin merkittävästi, että ne näyttäisivät miltään pilkutukselta. Dominantit värit ilmenevät turkissa jännittävänä raidalliskilpikonnallisena sekamelskana. Moista taolaista metafysiikkaa muistuttavaa turkinkuviointia näkeekin todella harvoin tosin, mutta näkee kuitenkin. Ainakin Totuustassussa. Vasemman silmän ympärillä karva on rinkulamaisesti mustaa, kun taas oikean ympärillä se levittäytyy vaaleanharmaana. Muutoin naamavärkissään on jopa hieman valkoista karvaa, mutta sitä ei sitten ole missään muualla.

Oikea silmä on haaleanvihreä ja vasen puolestaan selkeästi enemmän kellertävään kallistuva. Silmät ovat ympyryän muotoiset... tai no oikeastaanhan ne on ellipsit. Kaiken lisäksi ne ovat vielä sellaiset ellipsit, jotka ovat hieman vinossa osoittaen pään ulkoreunojen puolella alaspäin. Tämä saa Totuustassun perusilmeen näyttämään hieman surumieliseltä (tai vain jakomielitautiselta). Viikset ovat melko lyhyet ja melkein huomaamattomat. Tämä huomaamattomuus tosin saattaa johtua siitä, että Totuustassu näyttää hieman siltä kuin hän pitäisi suussaan marsipaanipalloja saadakseen poskensa näyttämään pulleammilta. Hänellä ei kuitenkaan ole marsipaanifetissiä eikä marsipaania. Hänen poskensa vain ovat luonnostaan hieman pullukat. Tai ehkä ne ovat turvonneet jostakin syystä? Ken tietää... totuus on kätkeytynyt.


Luonne:

Jotakuinkin siitä asti, kun Totuustassu pyllähti maailmaan, on hän ollut erittäin vakavamielinen tyyppi. Tai niin saattaisi päältä päin kuvitella. Oikeastaan hän luonnoltaan jopa kovinkin humoristinen, mutta hänen huumorinsa on semmoista sorttia, että se on hauskaa lähinnä vain hänen omasta mielestään. Lisäksi hänen huumorinsa sulkeutuneisuutta korostaa vielä sekin, ettei häntä itseään juuri kiinnosta sitä jaella, hän kun aivan totuudenmukaisesti olettaa, ettei ketään kiinnosta hänen monimutkalliset ajatuksensa.

Tämä onkin Totuustassun päänsisäisen maailman toinen tärkeä aspekti. Hänen älykkyyskapasiteettinsa on nimittäin aivan pienestä pennusta pitäen ollut erittäin suuri. Lie sanomattakin selvää, että oppilas on myös melkolailla utelias ja pitää mietiskelemisestä. Totuustassun yleissuhtautuminen maailmaan ja sen asiaintiloihin on skeptinen. Hän on kehittänyt itselleen pinttyneen tavan epäillä hieman kaikkea, eikä hänen vakuuttamisensa minkään suhteen ole melkeinpä mitenkään mahdollista. Itse asiassa Totuustassu epäilee jopa omia aistikokemuksiaan! Hänen mielestään ympäröivä todellisuus voisi aivan yhtä hyvin olla harhaakin, eikä hänen mielestään ole mitään perustetta pitää sitä totena.

Tällainen jyrkkä ja melko poikkeuksellinen suhtautuminen maailmaan tietysti aiheuttaa nuorukaisen elämässä omat ongelmansa. Loppujen lopuksihan Totuustassu on kuitenkin vain kissa ja vieläpä melko herkässä iässä oleva sellainen. Hänen kiihkeä skeptillisyytensä heijastuu hänen perusluonteessaan kokonaisvaltaisena apatiana elikkä suomeksi siis yleisenä innostuksen puutteena. Totuustassun periaate on, että häntä on vaikea saada kiinnostumaan mistään. Toisaalta hän on joskus jopa tahtomattaan asioista hyvin utelias ja kiinnostunut ottamaan niistä selvää, vaikkeivät ne häntä suoranaisesti kiinnostaisikaan. Silloin tällöin, aika useinkin oikeastaan, Totuustassu kärsii jonkinasteisesta hiljaisesta ahdistuneisuudesta. Oman älykkyytensä ja syvällisen pohdiskelunsa kanssa eläminen äityy useasti hyvin rankaksi, kun ei ole itkumuuria, jolle huoliaan purkaa.

Ei lie mikään yllätys, että Totuustassu on melko epäsosiaalinen. Hän ei sanottavasti ylenkatso muita kissoja vaan pikemminkin aina välillä jopa salaa kadehtii huolettomampia ikätovereitaan. Tovereiden kanssa temmeltäminen voisi silloin tällöin olla tämänkin mörököllin mielestä ihan viihdyttävää. Totuustassu tuntee kuitenkin auttamatonta erilaisuutta ja poikkeavuutta, minkä takia hänen on erittäin vaikea murtaa sosiaalisia muurejaan, eikä hän loppujen lopuksi oikein tiedä, haluaisiko edes tulla muiden kanssa toimeen. Sisältä hän on yllättävän herkkä taiteilijasielu ja näyttää loukkaantumisensa helposti tilanteesta riippuen joko häveliäänä surullisuutena tai jopa lievänä töykeytenä.



Menneisyys:

Totuustassulla oli todella paljon sikiöaikaisia mutaatioita, vaikkei hän niistä kyllä mitään muistakaan. Tästä ovat kuitenkin vedenpitävänä todisteena hänen keskenään eriväriset silmänsä. Maailma ennen syntymää ei hänen mielestään kuulostanut konehuoneelta, mutta koska hänen sisarensa, joka kuoli ensimmäiset sanansa sanottuaan (raukka nielaisi vahingossa kiven puhuessaan), sanoi noiksi ensimmäisiksi ja viimeisiksi sanoikseen, että maailma ennen syntymää kuulosti konehuoneelta, uskoo Totuustassukin asian olleen näin. Hänellä ei tuossa hyvin varhaisessa iässään ollut vielä epäilijän periaatteitaan, joten hän saattoi uskoa sisarensa sanoihin täydestä syömmestään. Nykyään hän varjelee tuota totuutta lähinnä sisarensa muistoksi, vaikkei sisimmässään enää uskokaan siihen.

Leikki-ikäisenä vesselinä silloinen Totuuspentu oli jotensakin hyvin muiden kanssa toimeentuleva ja iloinen. Hänellä ei ollut huolen häivääkään, joskin häntä hieman nälvittiin silloin tällöin turkkinsa omalaatuisen kuvioinnin takia. Eräänä kohtalokkaana päivänä kävi kuitenkin niin, että Totuuspentu oli leikkimässä erään ikätoverinsa kanssa. Tuo kyseenomainen ikätoveri sitten huusi äkkiarvaamatta leikin lomasta: "Totuuspentu, olet idiootti... ja siilit lentävät!" Hyväntahtoiseksi vitsiksi tarkoitettu heitto ei vakavamielistä Totuuspentua miellyttänyt. "Ja minähän en tuota sontaa usko!" oli hän kiljunut pienellä pennun äänellään ja ne sanat olivat avanneet hänen mielessään aivan uusia teitä. Myöhemmin riita oli vielä kärjistynyt niin, että tuo ikätoveripentu oli heittänyt Totuuspentua kivellä naamaan. Hieman tämän jälkeen Totuuspennun posket olivat turvonneet sen näköisiksi, että näytti kuin hän olisi pitänyt suussaan marsipaanipalloja saadakseen poskensa näyttämään pulleammilta. Totuuspentu itse ei kuitenkaan missään vaiheessa uskonut, että kiven osuman ja poskien turpoamisen välillä olisi mitään yhteyttä. Väitehän oli aivan mieletön! Millä sellaisen syy-seuraus -yhteyden muka olisi pystynyt perustelemaan?

"Minä en tuota usko". Näitä sanoja Totuustassu tosiaan on tuosta pentuaikojensa traagillisesta tapauksesta asti miettinyt ja pyöritellyt päässään. Seuraavana päivänä häntä ei enää nähty leikkimässä muiden pentujen kanssa. Sen sijaan hän vain istui paikoillaan pentutarhassa. Hän jopa kieltäytyi syömästä ruokaa kahteen päivään, koska hänen mielestään oli erittäin hataraa päätellä, että ruoan syömättömyydestä seuraisi kuolema tai jotain muuta pahaa. Kuka sen muka pystyi todistamaan? Jos huonoina riistavuosina jotkut kissat kuolivatkin langanlaihoiksi laihduttuaan, niin mistä muka saattoi päätellä, että nämä olivat kuolleet juuri nälkään tai että laihtuminen johtui syömättömyydestä? Lopulta itsepäinen Totuuspentu oli kuitenkin lopettanut kokeilunsa siitä yksinkertaisesta syystä, että hän ei pitänyt vatsansa kurinasta ja nälän ontosta kaiverruksesta, jotka ainakin näennäisesti katosivat, kun hän pisteli tuoretta riistaa poskeen. Edelleenkään hän ei kuitenkaan usko, että nälkä voisi tappaa.

Eipä Totuustassu kyllä usko paljon mitään muitakaan asioita. Hän jatkoi pentuna epäilyään ja kieltäytyi uskomasta mitä itsestäänselvimpinä pidettyjä arkitotuuksia. Tämän päähänpinttymän takia hän jäi nopeasti yksin leikeistä. Esimerkiksi kuurupiilossa hän ei koskaan suostunut etsimään ketään, koska hänen mielestään ei ollut mitään perusteita uskoa, että häneltä piilossa olevat pentutoverit olisivat olleet olemassa, minkä takia näitä oli aivan turha etsiä. Jääräpäisenä pentuna hän olikin itse asiassa vain ajatellut, ettei tahtoisi leikkiä keidenkään naiivien typerysten kanssa. Yksin jäätyään Totuuspennulle jäi aikaa miettiä asioita, mutta eipä hän juuri järkeilemällä onnistunut lähemmäs maailman perimmäistä totuutta pääsemään. Ja sellaisen totuuden, jonkun edes yhden täydellisen varman tosiseikan maailmasta, hän olisi kovasti tahtonut löytää.

Totuuspentu oli siinä mielessä kiltti pienokainen, että hän ei koskaan karkaillut pentutarhasta. Hänellä ei ollut kiinnostusta sellaiseen, sillä hän ei oikeastaan uskonut, että pentutarhan ulkopuolella edes olisi mitään, sillä eihän hän ollut siellä tekemässä havaintoja mistään. Olisihan aika hölmöä kuvitella joku paikka, jos sitä ei edes aistinut juuri kyseenomaisella hetkellä. Se oli Totuuspennun mielestä jopa vielä hölmömpää kuin luottaa aisteihinsa, ja sekin jo oli hänen mielestään todella hölmöä. Tämä äärimmäinen epäily ajoi herkän pennun lopulta hyvin syvään masennukseen.

Oppilasikään tullut Totuustassu joutui oman mielenterveytensä takia hieman lieventämään epäileväisiä käsityksiään maailman asiaintiloista. Hän sai idean, että ehkä maailmasta voisi selvittää jonkinlaisia objektiivisia totuuksia tutkailemalla luonnon saloja mahdollisimman tarkkaan. Tästä uudesta oljenkorresta hieman elämänintoa saaneena Totuustassu yrittää nyt oppilaana tehdä mahdollisimman paljon luonnon ja ilmiöiden tutkimusta rämpiessään soturikoulutustaan läpi. Itse soturikoulutukseen tai klaanielämän muihin tavanomaisiin rutiineihin oppilaalla ei ole minkäänlaista kiinnostusta. Ja tietysti lie sanomattakin selvää, että Tähtiklaaniin hänen yhteytensä on samaa luokkaa kuin vaikka alieneihin tai espereihin. Se on: nolla.


Muuta:

-Totuustassu suhtautuu hyvin suuresti kyseenalaistaen sukupuolisuuteen. Hänen mielestään minkään eläimien joukossa ei oikeasti ole mitään uroita tai naaraita. Ne ovat hänen mielestään vain keksittyä huttua ja hömpötystä, minkä takia hän kieltäytyy jyrkästi kuulumasta kumpaankaan määriteltyyn sukupuoleen.

-Totuustassu on aika epeli saivartelemaan, jos hänen kanssaan pääsee keskusteluyhteyteen ja sattuu vielä olemaan eri mieltä hänen kanssaan.

-Totuustassu vihaa aisteja. Hän olisi halunnut sikiöaikaisten mutaatioiden johdosta syntyä sokeana, kuurona, hajuttomana, tunnottomana ja mauttomana. Tämä siksi, koska hänen mielestään aistit ovat elämän suurin valhettelija. No, joku tietysti voinee olla sitä mieltä, että Totuustassu on kuin onkin mauton, joten ehkä horisontissa tämän suhteen kimaltaa vähän toivoa.

-Oppilaaksi nimittäinen myöhästyi puolella kuulla, koska Totuuspentu kärsi masennuksensa aiheuttamista jälkioireista niin paljon, ettei voinut kuusikuisena vielä oppiloitua.



Nämä eivät ole totta:

Ensimmäinen oppilaspäivä
Naamiot poistetaan
Tosi väheä klaanikokous
Uusi mestari (¿kivaa?)
Miina ja Manu eksyksissä
No nyt en oo eksyksissä!
Paha trippi
Opin sauna autuas aina


tunari